Apperseptio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Apperseptio (lat.: ad + percipere, 'havaita') on filosofinen käsite, joka tarkoittaa havaintoa (perseptiota) johon liittyy tietoisuus havaitsemisesta. Apperseptiota on joskus kutsuttu myös ”käsitteelliseksi havainnoksi”.[1]

Immanuel Kant erotti empiirisen apperseption ja transsendentaalin apperseption toisistaan. Ensin mainittu oli ”konkreettisen aktuaalisen minän tietoisuutta omista muuttuvista tiloistaan”, eli niin kutsuttu ”sisäinen aisti”. Viimeksi mainittu oli ”puhdas, alkuperäinen, muuttumaton tietoisuus, joka oli välttämätön edellytys kokemukselle sellaisenaan, ja lopullinen perusta kokemuksen synteettiselle ykseydelle”. Apperseption ykseydellä Kant tarkoitti sitä, että jokainen mielle ymmärretään aina jonkin subjektin mielteeksi. Näin jokaiseen havaintoon sisältyy tietoisuus, että se on jonkin (minän) havainto.[1]

Psykologiassa apperseptio tarkoittaa prosessia, jossa uusi kokemus sulautetaan osaksi yksilön aiempia kokemuksia. Apperseptio tarkoittaa siis uusien kokemusten havaitsemista suhteessa edeltäviin kokemuksiin. Esimerkiksi tulen nähdessään ihminen yhdistää apperseption avulla sen aiempiin kokemuksiin, jolloin on palanut. Näin ihminen ymmärtää, että kyseessä on tilanne, jolloin tulee välttää esimerkiksi käden laittamista tulen päälle.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Korkman – Yrjönsuuri (toim.): Apperseptio Filosofian historian kehityslinjoja. Viitattu 30. marraskuuta 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]