Meletos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Meletos (muinaiskreikaksi Μέλητος; 400-300-lukujen eaa. vaihde) oli antiikin kreikkalainen tragediarunoilija. Hän oli kotoisin Ateenasta, Pitthoksen demoksesta.[1] Platon nimeää Meletoksen Sokrateen puolustuspuheessa Sokrateen pääsyyttäjäksi.[2] Hänet mainitaan myös Platonin dialogissa Euthyfron.[1]

Platon antaa ymmärtää, että Meletos olisi ollut jo tunnettu runoilijana Sokratesta syyttäessään, mutta toisaalta, että tämä olisi esittänyt syytöksensä saadakseen mainetta. Meletoksen sanotaan esittäneen näytelmän nimeltä Oidipodeia samana vuonna kuin Aristofanes esitti näytelmän Pelargoi. Epikrates puolestaan viittaa tämän kirjoittamaan eroottiseen runouteen.[3]

Platonin mukaan Meletos syytti Sokratesta loukkaantuneena runoilijoiden puolesta.[4] Tällöin hän olisi voinut loukkaantua niistä Sokrateen puheista, missä tämä pilkkaa runoilijoita; tällainen suhtautuminen käy ilmi myös useista Platonin dialogeista. Joskus Meletos on yhdistetty samannimiseen uskonnolliseen fanaatikkoon, joka syytti Andokidestä jumalattomuuksista.[5] Tällöin hän olisi voinut olla enemmän kiinnostunut Sokratesta vastaan esitetyistä syytteistä, joiden mukaan tämä ei tunnustanut valtion tunnustamia jumalia.

Sokrates puhuu Meletoksesta nuorena, ainakin itseään selvästi nuorempana, oikeudenkäynnin aikaan.[1][6] Vaikka Meletos kuvataan pääsyyttäjänä, tämä oli todellisuudessa syyttäjistä merkityksettömin, ja erään antiikin aikaisen tiedon mukaan muut syyttäjät, Anytos ja Lykon, olisivat lahjoneet hänet mukaan oikeudenkäyntiin.[3] Näin hän saattanut lähinnä toimia Anytoksen johtaman ryhmän puhemiehenä.

Sokrateen oikeudenkäynnissä Meletos ja muut syyttäjät ovat pitäneet syytöspuheet Sokratesta vastaan. Näitä puheita ei ole säilynyt. Platonin Sokrateen puolustuspuhe kuvaa kuitenkin, kuinka Sokrates puolestaan ristikuulustelee Meletosta. Sokrates sanoo Meletoksen syyttäneen häntä nuorison turmelemisesta, mutta Meletos ei kuitenkaan pysty esittämään mitään motiivia, miksi hän olisi tehnyt näin. Mitä tulee siihen syytteeseen, että Sokrates ei tunnustanut samoja jumalia kuin valtio, Meletos erehtyy väittämään, ettei Sokrates tunnusta mitään jumalia, mutta myöntää kuitenkin, että myös Sokrateen daimonion on eräänlainen jumala tai jumalten jälkeläinen. Suuressa osassa tätä ristikuulustelua Meletos pysyy vaiti, eikä hänellä vaikuta olevan valmiita vastauksia Sokrateelle.[7]

Diogenes Laertioksen mukaan ateenalaiset olisivat Sokrateen kuoleman jälkeen katuneet tämän kuolemaantuomiota niin, että olisivat puolestaan tuominneet Meletoksen kuolemaan.[8] Sudan mukaan Meletos olisi kivitetty kuoliaaksi.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Platon: Euthyfron 2a-3e.
  2. Platon: Sokrateen puolustuspuhe eli Apologia 19a-b.
  3. a b Smith, William: Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology, s. 1020-1021. Osa II. Boston: Little, Brown and Company, 1867. Teoksen verkkoversio.
  4. Platon: Apologia 23e.
  5. Benson, Hugh H.: "Dissolution of the Elenchus Problem". Teoksessa Taylor, C. C. W. (toim.): Oxford Studies in Ancient Philosophy: Volume XIII, s. 56. 1995, Nide 13. Oxford University Press, 1996. ISBN 0198250002. Teoksen verkkoversio.
  6. Platon: Apologia 25d.
  7. Platon: Apologia 24c-28a.
  8. Diogenes Laertios (DL): Merkittävien filosofien elämät ja opit II.43.
  9. Μέλητος Suda On Line: Byzantine Lexicography. The Stoa Consortium. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)