McDermott’s Two Hours

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
McDermott’s Two Hours
Nick Burbridge yhtyeen keikalla huhtikuussa 2005
Nick Burbridge yhtyeen keikalla huhtikuussa 2005
Tiedot
Toiminnassa 1986–1990, 2004–
Tyylilaji folk rock
Kotipaikka Yhdistynyt kuningaskunta Brighton, Englanti
Laulukieli englanti
Jäsenet

Nick Burbridge, laulaja, kitaristi
Ben Paley, viulu
Matt Goorney, basso, banjo, huuliharppu

Entiset jäsenet

Tim O’Leary

Levy-yhtiö

On The Fiddle Records, 2007–

McDermott’s Two Hours on englantilainen folk rock -yhtye, jonka keulahahmo ja kantava voima on laulaja-lauluntekijä Nick Burbridge. Hänen sanoituksensa ovat usein yhteiskunnallisesti voimakkaan kantaa ottavia ja kriittisiä. Useiden kappaleiden sanoitukset pohjautuvat todellisiin tapahtumiin tai henkilöihin, esimerkiksi vuoden 1972 veriseen sunnuntaihin Derryssä[1], muiden odotusten painamana itsemurhaan päätyneeseen brightonilaispoikaan[1] tai työtapaturmassa vammautuneeseen ja laitapuolen kulkijaksi päätyneeseen Mickeyyn[2].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McDermott’s Two Hours perustettiin Brightonissa vuonna 1986. Sitä olivat edeltäneet lyhytikäiset kokoonpanot The Bliffs ja The Crack.[3] Yhtyeen keskeiset hahmot Nick Burbridge ja Tim O’Leary olivat tunteneet toisensa tuolloin jo liki vuosikymmenen, vuodesta 1978 lähtien. Parivaljakko oli kiertänyt keikoilla ympäri Englantia, ja yhdessä O’Learyn veljen Christyn kanssa he olivat myös äänittäneet Cockaigneksi ristityn kasetin.[4] Yhtyeen omalaatuinen nimi perustuu tarinaan eräästä Tommy McDermottista, joka kerran vuonna 1969 jätettiin yksin Free Derryssä Pohjois-Irlannissa toimineen piraattikanava Radio Free Derryn lähettimen luo. McDermott käytti tilaisuuden hyväkseen ja kanavan tavallisen toimintaan sekä vastarintaan kannustamisen sijaan soitti kahden tunnin ajan The Incredible String Bandiä. Lisäksi hän toisteli kuiskaten ohjetta ”rakastakaa toisianne ja pysykää rauhallisina”.[5][6]

1980-luvun loppupuoliskon McDermott’s Two Hours kiersi ahkerasti keikkailemassa esiintyen muun muassa Glastonburyn, WOMAD:n ja Readingin festivaaleilla.[7] Vuonna 1989 julkaistiin yhtyeen ensimmäisen kauden ainokaiseksi jäänyt albumi The Enemy Within. Rahoitus levyntekoon saatiin basisti Martin Pannettin new age -ystävältä, joka puolestaan oli saanut rahat perintönä[2]. Pian levyn julkaisun jälkeen Tim O’Leary päätti lähteä yhtyeestä työskennelläkseen English Shakespeare Company -teatterissa. Hetken aikaa O’Learyn korvasi viulun osalta Ben Paley, mutta vuonna 1990 yhtye päätyi hajoamaan. Hajoamisen jälkeen myös Burbridge keskittyi teatterialalle. Hän oli ollut alusta lähtien mukana vuonna 1989 perustetun Tommy McDermott’s Theatren toiminnassa käsikirjoittajana.[7]

Lyhyelläkin urallaan McDermott’s Two Hours ehti kartuttaa suosiota erityisesti energisillä live-esiintymisillään. Brightonilainen folkrockyhtye The Levellers on moneen otteeseen maininnut nimenomaan paikallisen McDermott’s Two Hoursin suurimmaksi musiikilliseksi esikuvakseen ilmeisempien vaihtoehtojen kuten The Poguesin tai The Waterboysin sijaan. Vuonna 1993 Levellers versioi McDermott’s Two Hoursin kappaleen ”Dirty Davey” kolmannelle albumilleen.[8] Seuraavana vuonna alun perin vain vinyylillä julkaistu The Enemy Within julkaistiin uudelleen CD-muodossa.[7]

Vuonna 2001 McDermott’s Two Hoursin keskeiset jäsenet, Nick Burbridge ja Tim O’Leary, palasivat yli vuosikymmenen jälkeen takaisin yhteen Levellersin basistin Jeremy Cunninghamin houkuttelemina. Cunningham ja Burbridge sopivat yhteistyöstä, johon Levellersin puolelta osallistui Cunninghamin lisäksi rumpali Charlie Heather. Cunningham ja Heather täydensivät McDermott's Two Hoursin kokoonpanoa, mutta prosessin luovasta puolesta vastasivat käytännössä Burbridge ja O’Leary. Yhteistyön tuloksena syntyi neljän päivän nauhoitussessiossa levy World Turned Upside Down.[9] Levynkanteen kokoonpanon nimeksi tuli McDermott's 2 Hours vs Levellers. World Turned Upside Down sai jatkoa vuonna 2003, kun julkaistiin McDermott's 2 Hours vs Levellersin toinen albumi Claws and Wings. Seuraavana vuonna julkaistiin vielä kolmas albumi Disorder.[8]

McDermott’s Two Hoursin esiinnyttyä kesällä 2004 Levellersin järjestämällä Beautiful Days -festivaalilla Cunningham ehdotti Burbridgelle livealbumia. Live At Ferneham Hall nauhoitettiin 26. maaliskuuta 2005 keikalla Farehamissa ja julkaistiin myöhemmin samana vuonna.[10]

20. elokuuta 2007 julkaistiin Goodbye to the Madhouse, ensimmäinen yhtyeen omalla nimellä julkaistu studioalbumi The Enemy Withinin jälkeen. Yhteydet Levellersiin eivät silti katkenneet, sillä levyn toisena tuottajana toimi yhä Jeremy Cunnigham ja masteroijana Jon Sevink. Levy myös julkaistiin Levellersin oman On The Fiddle Recordings -merkin kautta. Lisäksi ainakin rumpali Charlie Heather esiintyy levyllä vierailevana muusikkona.[11]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nick Burbridge – laulu, kitara
  • Ben Paley – viulu, taustalaulu
  • Matt Goorney – basso, banjo, huuliharppu, taustalaulu

Entiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tim O’Leary – mm. viulu, busuki, pillit, huuliharppu

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Enemy Within  (1989/1994)
  • Live At Ferneham Hall  (2005)
  • Goodbye to the Madhouse  (2007)

McDermott’s 2 Hours vs Levellers[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • World Turned Upside Down  (2001)
  • Claws and Wings  (2003)
  • Disorder  (2004)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Burbridge, Nick: McDermott’s Two Hours (Musiikkiosio Nick Burbridgen kotisivuilla) Burbridgearts.org. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Burbridge, Nick: Disorder – An Introduction of Sorts (PDF) burbridgearts.org. Kesäkuu 2004. Viitattu 1.4.2008. (englanniksi)
  2. ↑ a b Eldridge, Cat: Interview — Nick Burbridge of McDermott’s Two Hours and other endeavors 30.5.2005. Green Man Review. Viitattu 1.4.2008. (englanniksi)
  3. ↑ Keller, Tom: A Genuine Sense of Disorder Folk World Issue 29. Syyskuu 2004. Folk World. Viitattu 1.4.2008. (englanniksi)
  4. ↑ McDermott’s Two Hours: Introduction Burbridge Arts. Viitattu 1.4.2008.
  5. ↑ Cavendish, Sue: McDermott’s Two Hours vs Levellers - World Turned Upside Down (Hag Records) (levyarvostelu) Netrhytms.co.uk. Viitattu 1.4.2008. (englanniksi)
  6. ↑ McCann, Eamonn: War and an Irish Town. (tarkempi selostus Tommy McDermottin tapauksesta). Pluto Press, 1980. ISBN 9780861043026. Verkossa julkaistuja otteita teoksesta (viitattu 14.10.2007). (englanniksi)
  7. ↑ a b c McDermott’s Two Hours: Early Days Burbridge Arts. Viitattu 1.4.2008.
  8. ↑ a b McDermott's Two Hours: With The Levellers Burbridge Arts. Viitattu 2.4.2008.
  9. ↑ Burbridge, Nick: World Turned Upside Down 2001. Gebrauchtemusik. Viitattu 2.4.2008. (englanniksi)
  10. ↑ McDermott's Two Hours: Live again Burbridge Arts. Viitattu 2.4.2008.
  11. ↑ Goodbye to the Madhose – McDermott's 2 Hours Burbridge Arts. Viitattu 7.4.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=McDermott’s_Two_Hours&oldid=20972972”