Busuki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Irlantilainen busuki

Busuki on kreikkalainen kielisoitin. Sen nimen kirjoitusasu on monilla kielillä bouzouki, mutta suomen kielen kirjoitusasuksi on vakiintunut käyttöön busuki.

Busuki kuuluu pitkäkaulaisiin luuttuihin. Kaikukoppa on päärynänmuotoinen ja siinä on kolme tai neljä kieliparia, kuoroa. Nelikuoroisen busukin viritys on C F A D. Kolmikuoroisessa busukissa, joka on vanhempi malli, viritys on Dd Aa dd, jolloin vapailla kielillä syntyy harmoninen sointu.

Nelikuoroisen busukin kehitti taitava orkesterikitaristi, Manolis Hiotis 1950-luvun alussa. Ensimmäinen sillä levytetty kappale on "Thessaloniki mou", Thessalonikin kaupunkia ylistävä hassapiko-rytminen aikansa hittisävelmä. Busukin soitto vaatii erittäin paljon taitoa ja busukistit ovat orkesterin arvostetuimpia muusikkoja Kreikassa.

On kolmenlaisia busukeja:

  • Trichordo, jossa on 3 kieliparia
  • Tetrachordo, jossa on 4 kieliparia
  • Irlantilainen busuki, jossa on 4 kieliparia ja kreikkalaista lyhyempi skaala

Busukin historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irlantilaiset muusikot löysivät busukin ulkomaan matkoillaan ja adoptoivat sen heidän käyttöönsä sopivaksi GDAE viritykseen. Modernit soitintentekijät alkoivat tuottaa busukeja kapeilla kitaramaisilla kopilla, jotka tekivät niistä melkein identtiset oktaavimandoliinin kanssa. Suurin ratkaiseva ero on skaalan pituus joka on kreikkalaisessa pidempi. Tämä voi vaikuttaa sormitukseen, mutta vaikuttaa myös ääneen, koska kielet ovat ohuemmat. Viimeisimpinä vuosina busuki on adoptoitu käyttöön irlantilaisessa musiikissa, kitaran mallisella kopalla korvaten kreikkalaisen pyöreän kopan. Irlantilaisessa busukissa on paljon avoimempi ja kirkkaampi ääni ja sitä on helpompi pidellä. Irlantilaisessa skaalan pituus on hieman lyhyempi kuin kreikkalaisessa ja irlantilaisen busukin ja oktaavimandoliinin ero on todella pieni, koska kaulan pituus on ainoa suuri ero. Viritys on joko GDAE tai GDAD.

Ehkä useimmat kielisetit ovat suunnattu kreikkalaiselle busukille, jossa matalammat kielet ovat viritetty paljon korkeammalle kuin irlantilaisessa busukissa, sillä kreikkalaista busukia virittäessä irlantilaiseen tyyliin, kielet katkeavat helposti. Huomaa: Pyöreäkoppaisessa kreikkalaisessa busukissa on pidempi skaalan pituus ja ne ovat usein viritetty vireeseen CFAD. Kreikkalaisia busukeja ei voi virittää irlantilaiseen vireeseen eli, jos haluat soittaa irlantilaista tyyliä, tarvitset kapeakoppaisen irlantilaisen busukin.

Busukin viritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalainen viritystapa: C F A D (DO-FA-LA-RE) (yhden kokonaisen askeleen alempana kuin kitaran neljä korkeinta kieltä D G H E)

Nuorempi sukupolvi virittää nykyään D G H E -vireeseen (kitaran korkeammat kielet).

Mandoliinin tapainen viritys GDAE, yksi oktaavi alempaa, on myös käytössä, mutta vaatii pitkiä sormien venytyksiä joissain soinnuissa. Se on kaikista hyödyllisin lyhyen skaalan instrumentissa tai soitettaessa isoilla käsillä. Monia näistä lyhytskaalaisista busukeista, varsinkin jos käytetään mandoliinin tapaista viritystä, kutsutaan oktaavi-mandoliineiksi.

Kreikkalainen viritystapa ei ole ihanteellinen irlantilaisen musiikin soittoon, joten useimmat irlantilaiset muusikot käyttävät joko GDAD tai ADAD virityksiä (matala ja korkea viritys). Molemmat viritykset helpottavat soittamista D- duurissa. Ensimmäinen mahdollistaa myös joitakin helppoja sointuja G:stä. ADAD toimii paremmin A:ssa, mutta antaa vähemmän täyteläisen äänen soitettaessa G- duurissa.

Kaksi korkeinta kieliparia (treble-kielet) A ja D viritetään samaan nuottiin. Kaksi matalampaa kieltä (bassokielet) C ja F, jossa on yksi paksu- ja ohut kieli viritetään oktaavin päähän toisistaan. Oktaavikielet tuovat täyteläisyyttä busukin ääneen ja ovat käytössä soinnuissa sekä bassokuvioissa.

Kreikkalainen busuki on yleisesti varustettu oktaavikielillä kahdella matalammalla kieliparilla. Jotkut muusikot käyttävät tätä tapaa eri syistä: ”Se säkenöi enemmän pelkillä oktaavikielillä” tai heille myydään vain kielisettejä oktaavikielillä soitettaessa irlantilaista musiikkia. Tällä virityksellä soittaessa soitin saattaa kuulostaa epävireiseltä, jos soittaa yli viidenneltä nauhalta. Kreikkalaisilla ei ole koskaan ollut tätä ongelmaa, koska he siirtyvät vain ylös kaulalle kahdelle korkeimmalle kielelle ja nämä ovat viritetty samaan nuottiin, joten se toimii näillä. He käyttävät kahta matalampaa kieltä vain yksinkertaisiin ensimmäisen asteen sointuihin ja hampurimaiseen värinään.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.