Matti Ollanketo
Matti Ollanketo (19. elokuuta 1882 Haapavesi – 9. toukokuuta 1918 Kemijärvi[1]) oli suomalainen maalari, joka toimi vuosina 1917–1918 Kemijärven työväenyhdistyksen puheenjohtajana. Hän oli myös 1917 yleislakon aikana porvarillisen Kemijärven kunnanvaltuuston rinnalle perustetun työväenneuvoston puheenjohtaja. Ollanketo teloitettiin sisällissodan aikana, vaikka hän ei kuulunut punakaartiin eikä osallistunut aseelliseen kapinaan.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ollanketo oli kotoisin Pohjois-Pohjanmaan Haapavedeltä, josta hän vuonna 1908 muutti Rovaniemelle ja avioitui vielä samana vuonna Hirvaalta kotoisin olleen Selma Kustaava Körkön (1890–1965) kanssa. Pariskunnan ensimmäinen lapsi syntyi lokakuussa 1908, mutta kuoli vain muutaman päivän ikäisenä. Ollankedot muuttivat pian Haapavedelle, jossa he saivat kolme lasta. Vuonna 1914 perhe palasi Rovaniemelle ja muutti edelleen 1916 Kemijärvelle, josta Ollanketo sai työpaikan maalarina ja toimi myös työväentalon vahtimestarina. Hän ehti työskennellä myös Lapin savotoilla metsätöissä. Kemijärvellä Ollankedosta tuli nopeasti paikallisen työväenliikkeen johtohahmo.[3]
Syksyllä 1917 Kemijärvelle perustettiin K. O. Iivosen organisoimana työväen järjestyskaarti, jonka päällikkönä toimi vuoden 1906 Viaporin kapinan veteraani Johan Väinölä. Kemijärven nimismiehen mukaan siihen kuului 125 miestä. Myös Ollanketoa on virheellisesti pidetty Kemijärven työväenkaartin johtajana, vaikka hän ei todennäköisesti ollut edes sen jäsen. Ollanketo ja neljä muuta Kemijärven työväenjärjestöjen aktiivia vangittiin sisällissodan käynnistyttyä helmikuun 1918 alussa, kun valta pitäjässä siirtyi valkoisille. Kemijärven punakaartilaiset sen sijaan onnistuivat pakenemaan Neuvosto-Venäjälle.[2]
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suojeluskuntalaiset pitivät Ollanketoa vankina, kunnes hänet teloitettiin 9. toukokuuta yhdessä kahden muun työväenneuvoston jäsenen sekä kahden työväenjärjestöihin kuuluneen miehen kanssa. Syynä oli todennäköisesti heidän toimintansa marraskuun 1917 yleislakon aikana. Ollankedon lisäksi ammuttiin sekatyömies Antti Petter Mikkonen, kelloseppä Heikki Räsänen, työmies Isak Moilanen ja teurastaja Juho Kansanen. Kuolemantuomion antoi Kemijärven suojeluskunnan jäsenistä koottuu laiton kenttäoikeus 8. toukokuuta ja teloituksen suoritti seuraavana päivänä pahamaineinen nimismies Jussi Hagberg, joka oli sisällissodan aikana käynyt teloittamassa punaisia Rovaniemellä.[2]
Selma Ollanketo lähetti kuukautta myöhemmin prokuraattori P. E. Svinhufvudille kirjeen, jossa hän pyysi miehensä tapauksen selvittämistä. Lisäksi Selma Ollanketo pyysi suojeluskuntaa luovuttamaan joukkohaudassa olleen ruumiin hautaamista varten. Syyskuussa 1918 asiasta toimitettiin jonkinlainen tutkimus, mikä ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Selma Ollanketo ja toisen teloitetun leski Hanna Mikkonen lähettivät prokraattorille vielä toisen kirjeen, ja lisäksi Selma lähestyi häntä vielä kolmannella kirjelmällä jouduttuaan pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin. Kemijärven suojeluskunta vastasi prokuraattorille Selma Ollanketoa halveksuvalla kirjeellä, eikä toimenpiteisiin lopulta ryhdytty. Selma muutti lapsineen Rovaniemelle vuonna 1924.[3]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ollankedon ja valkoisiin kuuluneen Erik Grotenfeltin vaiheita seurataan Seppo Rustaniuksen vuonna 2007 valmistuneessa dokumenttielokuvassa Uhrit 1918.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ollanketo, Matti Suomen sotasurmat 1914–1922. 5.3.2002. Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 27.3.2018. Viitattu 26.3.2018.
- ↑ a b c Aatsinki, Ulla: Tukkiliikkeestä kommunismiin : Lapin työväenliikkeen radikalisoituminen ennen ja jälkeen 1918, s. 132, 218–219, 232. Tampere: Tampere University Press, 2009. ISBN 978-951-44757-4-0. Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Autti, Mervi: ”Erilaiset elämät: Auttin neidit ja leskirouva Selma Ollanketo”, Tavallisen epätavallisia naisia: historian naisten elämänvalintoja pohjoisessa, s. 39–44. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 2013. ISBN 978-952-48469-8-1. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Uotinen, Jenni: Vuoden 1918 uhrit tänään tv:ssä - rankkoja kuvia myös kuolleista lapsista: ”Ammuttava, hirtettävä, kaula poikki” 26.3.2018. Iltalehti. Viitattu 26.3.2018.