Matti Fält

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Matti Jaakko Fält.

Matti Jaakko Fält (26. toukokuuta 1894 Oulujoki13. elokuuta 1917 Hannover, Saksa)[1] oli jääkäri ja puuseppä. Hänen vanhempansa olivat torppari Matti Fält ja Liisa Hatunen.

Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Fält oli kansakoulun käynyt. Hän värväytyi jääkäriksi Saksaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan, jonne hän saapui 4. marraskuuta 1915. Hän menehtyi haavoihinsa Hannoverin sotilassairaalassa[2] haavoituttuaan Schmardenin taistelussa 25. heinäkuuta 1916. Fält oli hoidettavana sairaalassa yli vuoden ennen menehtymistään, ja oli viimeinen itärintaman taisteluissa kuollut suomalainen jääkäri.

Jääkäripataljoona saapuu paraatista Libaussa kesällä 1917. Joukkoa johtaa ratsailta luutnantti Basse ja häntä seuraa pataljoonan pioneerikomppania.

Fält palkittiin toisen luokan Rautaristillä 12. elokuuta 1916.[3] Suomen jääkärien historiikeissa hänelle on annettu kunnianimeksi "Schmardenin sankari".[4] Fält on haudattu Hannoverin sotilashautausmaalle, mutta Oulujoen hautausmaalla on hänen nimensä Vapaussodan muistokivessä.

Matti Fält oli historioitsija ja professori Olavi K. Fältin isän setä.

Fältin kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pioneerikomppanian kokki Fält jätti kenttäkeittiönsä ja päätti ilmoittautua vapaaehtoisena Schmardenissa 25. heinäkuuta 1916 toteutettuun venäläisten eteen työnnettyjen asemien tuhoamisretkeen ansaitakseen oman Rautaristinsä.[5] Ristinsä hän myös sai, mutta hintakin oli kova, sillä hän haavoittui taistelussa kiväärinluodista menettäen oikean silmänsä ja jääden verenvuodon heikentämänä metsään makaamaan. Paikalle ilmaantui myöhemmin vihollisen sotilas, joka yritti vangita Fältin. Seuranneessa nujakassa Fält surmasi vastustajan pistimellä. Lähes viisi vuorokautta haavoittumisensa jälkeen, 29. heinäkuuta, Fält onnistui palaamaan saksalaisten asemiin. Hän kuoli runsas vuosi myöhemmin vammojensa komplikaatioihin sotasairaalassa.[4] [6]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarne Sihvo on kirjoittanut Matti Fältin muistoksi runon.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • E. Jernström: Jääkärit maailmansodassa. Helsinki: Sotateos Oy, 1933.
  • Suomen sotasurmat 1914–1922, Valtioneuvoston kanslia, 2001–
  • Toim. J. Suomalainen, J. Sundvall, E. Olsoni, A. Jaatinen: Suomen jääkärit I ja II, Osakeyhtiö Sotakuvia, Kuopio 1933.
  • Aarne Sihvo: Kolmasti komennettuna, Gummerus Jyväskylä 1918

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen sotasurmat 1914–1922
  2. Suomalaiset ensimmäisessä maailmansodassa -valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 6/2004, s.50 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Jernström 1933: 148.
  4. a b Marita Mattila: Jääkärit kritisoivat rintamapalvelusta Saksan itärintamalla 26.4.2006. Järviseudun Sanomat. Arkistoitu 12.3.2016. Viitattu 27.10.2007.
  5. Suomen jääkärit II 1933: 683, 690.
  6. Suomen Jääkärit 1933 II: 688.
  7. Sihvo 1918: 172–174.