Martialis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Martialis.

Marcus Valerius Martialis (n. 40-104) oli roomalainen runoilija. Hänen tuotantonsa koostuu satiirisista epigrammeista, joissa hän kuvaa ensimmäisen vuosisadan roomalaisten arkielämää huveineen, ongelmineen ja paheineen.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietomme Martialiksen elämästä perustuvat pääosin siihen, mitä hänen runoistaan on pääteltävissä. Martialis syntyi vuoden 40 paikkeilla Bilbiliksessä, Hispania Tarraconensiksessa nykyisen Espanjan alueella. Hänen vanhempansa olivat ilmeisesti Rooman kansalaisia ja kustansivat pojalleen normaalin koulutuksen eli lakia, puhetaitoa ja kirjallisuutta. Martialis itse toteaa olevansa kelttien ja iberien jälkeläinen.

Vuoden 64 tienoilla Martialis lähti Roomaan, missä hän hakeutui Senecan perheen suojelukseen, sillä Senecat olivat myös Hispaniasta kotoisin. Kun Seneca Pison salaliiton seurauksena menetti asemansa keisari Neron hovissa ja joutui tekemään itsemurhan, jäi Martialis joksikin aikaa ilman suojelijaa.

Martialis kertoo asuneensa Roomassa aluksi Quirinaliksella, parin kilometrin päässä keisarin palatsista, vuokrakerrostalon ylimmässä kerroksessa. Myöhemmin hän sai ilmeisesti lahjaksi talon lähistöltä, johon hän sitten muutti. Hänellä ei ollut vaimoa, mutta muutamia orjia. Jossain vaiheessa ennen vuotta 84 Martialis sai lahjoituksena myös pienen maatilan Nomentumista Rooman läheisyydestä.

Ei tiedetä tarkalleen milloin Martialis aloitti runojen kirjoittamisen – mahdollisesti jo Bilbiliksessä, tai sitten Rooman aikojensa alkupuolella. Ensimmäiset meille säilyneet runot ovat kuitenkin vasta keisari Tituksen keisarikaudelta vuodelta 80. Vuodesta 86 eteenpäin uusia epigrammikokoelmia ilmestyi noin vuoden välein, kunnes 90-luvun lopulla Martialis palasi Bilbilikseen, mistä hän lähetti viimeisen, XII epigrammikokoelmansa Roomaan 101-102. Pari vuotta myöhemmin hän kuoli Bilbiliksessä.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Martialikselta osin säilynyt runokokoelma on vuonna 80 ilmestynyt Liber de spectaculis, joka on kirjoitettu Colosseumin avajaisten kunniaksi. Vuonna 85 ilmestyneet kokoelmat Xenia ja Apophoreta sisältävät lyhyitä lahjarunoja, joita lisättiin lahjoihin, joita roomalaisilla oli tapana antaa vierailleen pitojen jälkeen tai ystävilleen saturnalia-juhlan aikaan.

Martialiksen myöhäisemmät runokokoelmat tunnetaan vain niiden järjestysluvun (I-XII) perusteella. Yhdessä kokoelmassa on aina noin sata runoa; yhteensä Martialiksen runoja tunnetaan noin 1500. Runojen mitta on tavallisimmin eleginen distikon, mutta Martialis käyttää myös muita mittoja, erityisesti hendekasyllabusta ja korijambia eli ontuvaa jambia.

Runoissa käsiteltävien aihepiirien kirjo on suuri, mutta pääosin ne liittyvät Rooman arkipäivään. Runoissa ollaan kylpylöissä, toreilla, kaduilla, ilotaloissa, kilpa-ajoissa, aterioimassa jne. Monesti runot pilkkaavat joitakin yleisiä roomalaisia paheita – tuolloin runoissa ei mainita ketään oikealla nimellä – mutta joukossa on myös tiettyjä henkilöitä (erityisesti keisareita) ylistäviä kuvauksia.

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Martialis: Venus, viini ja vapaus: Epigrammeja. Suomennos, selitykset ja sanastot: Marja-Liisa Polkunen. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-16747-2.