Martialis
| Marcus Valerius Martialis | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | noin 40 Bilbilis |
| Kuollut | noin 104 Rooma |
| Kansalaisuus | roomalainen |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | latina |
| Tyylilajit | runous, satiiri |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Marcus Valerius Martialis (noin 40 Bilbilis – 104 Rooma) oli roomalainen runoilija. Hänen tuotantonsa koostuu satiirisista epigrammeista, joissa hän kuvaa ensimmäisen vuosisadan roomalaisten arkielämää huveineen, ongelmineen ja paheineen. Epigrammeilla oli antiikin aikana pitkät perinteet jo ennen Martialista, niitä oli kirjoitettu jo ainakin 600 vuotta ennen häntä. Martialiksen katsovan kuuluvan yhdessä Persiuksen ja Juvenaliksen kanssa Rooman kirjallisuuden hopea-ajan satiirikoihin.[1][2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiedot Martialiksen elämästä perustuvat pääosin siihen, mitä hänen runoistaan on pääteltävissä. Martialis syntyi vuoden 40 paikkeilla Bilbiliksessä, Hispania Tarraconensiksessa nykyisen Espanjan alueella. Hänen vanhempansa olivat ilmeisesti Rooman kansalaisia ja kustansivat pojalleen normaalin koulutuksen eli lakia, puhetaitoa ja kirjallisuutta. Martialis itse toteaa olevansa kelttien ja iberien jälkeläinen.
Vuoden 64 tienoilla Martialis lähti Roomaan, sillä hän oli varma että Seneca ryhtyisi hänen mesenaatikseen, sillä Senecat olivat myös Hispaniasta kotoisin. Jos kirjailijalla tai hänen suvullaan ei ollut omaa varallisuutta, oli hänen Martialiksen aikoina pakko hankkia itselleen mesenaatti. Kirjakauppiaat teettivät kirjailijoiden teoksista itse kopioita ja vaikka kirjat olisivat olleet kuinka suosittuja tahansa, jäi kirjailija tuohon aikaan ilman osuutta myyntituloista. Kun Seneca Pison salaliiton seurauksena menetti asemansa keisari Neron hovissa ja joutui tekemään itsemurhan, jäi Martialis puille paljaille. Hän lienee viettänyt elämäänsä kulkurina, mutta suhtautui tähän myöhemmin huumorilla.[3]
Kulkurielämänsä ajoilta Martialis löysi paljon aineistoa ja ihmistyyppejä teoksiinsa. Runoissaan hän kuvailee elämäänsä rahattomana: hän kirjoitti ylistysrunoja kaikille jotka niitä pyysivät, jos vain sai hiukan rahaa, aterian tai vaatteita. Hän myös kävi tekemässä tervehdyskäyntejä merkkihenkilöiden luona, tietysti pientä palkkiota vastaan.[4] [5]
Martialis kertoo asuneensa Roomassa aluksi Quirinaliksella, parin kilometrin päässä keisarin palatsista, vuokrakerrostalon ylimmässä kerroksessa. Martialiksen runoilu alkoi herättää huomiota ja vähitellen hänen onnensa kääntyi. Muuan upporikas ihailijatar osti runoilijalle maatilan hänen synnyinseudulta Bibiliksestä, mikä takasi hänelle säännölliset tulot ja mukavat vanhuudenpäivät. Hänellä ei ollut vaimoa, mutta muutamia orjia. Kun toimeentulo oli turvattu, hänen tuotteliaisuutensa väheni, ehkä siksi, että hän eli kaukana aiheistaan, Rooman onnenonkijoiden elämästä.[3]
Ei tiedetä tarkalleen milloin Martialis aloitti runojen kirjoittamisen – mahdollisesti jo Bilbiliksessä, tai sitten Rooman aikojensa alkupuolella. Ensimmäiset meille säilyneet runot ovat kuitenkin vasta keisari Tituksen keisarikaudelta vuodelta 80. Vuodesta 86 eteenpäin uusia epigrammikokoelmia ilmestyi noin vuoden välein, kunnes 90-luvun lopulla Martialis palasi Bilbilikseen, mistä hän lähetti viimeisen, XII epigrammikokoelmansa Roomaan 101–102. Pari vuotta myöhemmin hän kuoli Bilbiliksessä.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen Martialikselta osin säilynyt runokokoelma on vuonna 80 ilmestynyt Liber de spectaculis, joka on kirjoitettu Colosseumin avajaisten kunniaksi. Vuonna 85 ilmestyneet kokoelmat Xenia ja Apophoreta sisältävät lyhyitä lahjarunoja, joita lisättiin lahjoihin, joita roomalaisilla oli tapana antaa vierailleen pitojen jälkeen tai ystävilleen saturnalia-juhlan aikaan.
Martialiksen myöhäisemmät runokokoelmat tunnetaan vain niiden järjestysluvun (I-XII) perusteella. Yhdessä kokoelmassa on aina noin sata runoa; yhteensä Martialiksen runoja tunnetaan noin 1500. Runojen mitta on tavallisimmin eleginen distikon, mutta Martialis käyttää myös muita mittoja, erityisesti hendekasyllabusta ja korijambia eli ontuvaa jambia.
Runoissa käsiteltävien aihepiirien kirjo on suuri, mutta pääosin ne liittyvät Rooman arkipäivään. Runoissa ollaan kylpylöissä, toreilla, kaduilla, ilotaloissa, kilpa-ajoissa, aterioimassa ja niin edelleen. Keisari Domitianusta ylistävää runoa pidetään tyylillisesti Martialiksen ylilyöntinä, mutta toisaalta hänen aikanaan runoilijan oli pakko ylistää häntä tai sitten vaieta iäksi.[4]
Martialis marssittaa runoissaan esille antiikin ajan suurkaupungin, Rooman, erilaiset ihmistyypit. Niissä esiintyvät rihkamakauppiaat, kerjäläiset, lämpimien makkaroiden kaupustelijat, juutalaiset katupojat, epätoivoisen runoilijan, joka lukee kaikille jatkuvasti surkeita runojaan ja ammattimaisen kuokkavieraan. Osansa saavat myös parempiosaiset, kuten salonkileijonat ja asianajajat. Nykylukijalle, joka haluaa perehtyä keisariajan Rooman elämään, ovat Martialiksen runot ihmistyyppikirjonsa puolesta aarreaitta. Kirjoittamisajankohtanaan ne kertoivat ihmistyypeistä ja ilmiöistä jotka kaikki tuntivat.[6][1]
Runojen tapahtumapaikkoina ovat myös julkiset käymälät ja kylpylät. Niissä on paljon suorasukaista sukupuolielämän kuvailua ja niissä on sanoja ja ilmaisuja, joita ei ole taatusti opetettu yhdenkään koulun latinantunneilla. Siksi niiden kääntäminen nykykielille tuottaa vaikeuksia. Martialis ei tunnu kuitenkaan halunneen tahallisesti tirkistellä tai kiihottaa lukijaansa, vaan kirjoittaa niistä siksi, että ne kertoivat olemassaolevista ja kaikkien tietämistä asioista.[1][7]
Nykylukijaa huvittanee kun Martialis valittaa kaupungin melusta. Aamupäivisin melua aiheuttaa opettajien puhe, iltaisin leipominen ja koko päivän kuuluu kupariseppien vasaroiden kilkutus. [5]
Mitään syvämietteisiä elämänviisauksia Martialiksen runoista on vaikea löytää, ellei pidä tätä sellaisena: Sinä sanot, että haluat aloittaa elämän huomenna. Miksi ei tänä päivänä? Vaikka sekin on jo liian myöhäistä. Todella viisas on se joka aloitti elämänsä jo eilen. (suom. Teivas Oksala)[8]
Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Martialis: Venus, viini ja vapaus. Epigrammeja. Suomennos, selitykset ja sanastot: Marja-Liisa Polkunen. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-16747-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kekäläinen, Osmo: Retki roomalaiseen kulttuuriin Kiiltomato. 3.11.2000. Viitattu 24.2.2020.
- ↑ Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, 1980, s. 186.
- ↑ a b Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, 1980, s. 187.
- ↑ a b Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, 1980, s. 191.
- ↑ a b Kamm, A.: The Romans. An Introduction. 1995, s. 106
- ↑ Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, 1980, s. 189–190.
- ↑ Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, 1980, s.191.
- ↑ Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 6, 1980, s.187.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Paussu, Pekka: Martialiksen epigrammit Koppa – Jyväskylän yliopisto. 21.10.2009. Viitattu 24.2.2020.