Marni Nixon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marni Nixon vuonna 2009

Marni Nixon (s. 22. helmikuuta 1930, Altadena, Kalifornia) on yhdysvaltalainen laulaja, joka parhaiten tunnetaan jälkiäänitysrooleistaan lukuisille naistähdille elokuvamusikaaleista. Tämän takia hän on ansainnut lempinimet "The Ghostess with the Mostess" ja "The Voice of Hollywood".

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Margaret McEathronina syntynyt Marni Nixon aloitti laulu-uransa nuorena kuoroissa. Hänen äänensä kuultiin valkokankaalla ensimmäisen kerran elokuvassa Joan of Arc (1948), jossa 18-vuotias Nixon lauloi Ingrid Bergmanin kuulemat enkelten äänet. Ensimmäisen äänisroolinsa hän teki seuraavana vuonna toimimalla Margaret O'Brienin lauluäänenä elokuvassa Salainen puutarha (1949).

Nixon lauloi Deborah Kerrin äänenä elokuvissa Kuningas ja minä (The King and I, 1956) ja Unohtumaton rakkaus (An Affair to Remenber, 1957). Komediassa Herrat pitävät vaaleaveriköistä (Gentleman Prefer Blondes, 1953) hän lauloi korkeat nuotit Marilyn Monroen puolesta tunnuslaulussa Diamonds Are a Girl's Best Friend. Musikaalielokuvassa West Side Story (1961) Nixon esitti päätähti Natalie Woodin Marian laulut sekä osan Rita Morenon Anitan lauluista. Kun Anita ja Maria laulavat elokuvassa dueton "A Boy Like That/I Have a Love", Marni Nixon laulaa duettoa itsensä kanssa.

Nixon sai runsaasti huomiota laulaessaan Audrey Hepburnin esittämän Elizan roolin elokuvassa My Fair Lady (1964). Aiemmin elokuvamaailma oli pysytellyt hiljaa siitä tosiasiasta, etteivät monet tähtinäyttelijät laulaneet omilla äänillään, ja Nixonin kaltaiset ääninäyttelijät olivat työskennelleet nimettöminä. Nyt lehdistö kuitenkin kaivoi Nixonin esiin ja esitteli yleisölle. Tätä pidetään syynä siihen, miksi Audrey Hepburn ei saanut Oscar-ehdokkuutta muuten erittäin onnistuneesta roolisuorituksestaan Elizana.

Seuraavana vuonna Nixon näytteli ja lauloi yhtenä nunnista (sisar Sophiana) elokuvassa The Sound of Music (1965). Elokuvan päätähti oli Julie Andrews, joka oli näytellyt ja laulanut menestyksellä My Fair Ladyn alkuperäisessä näyttämöversiossa, mutta menettänyt elokuvaroolin laulutaidottomalle Audrey Hepburnille. Monet pelkäsivät että Andrews suhtautuisi penseästi Hepburnin haamulaulajaan, mutta kun Nixon ja Andrews ensi kertaa tapasivat Sound of Musicin merkeissä, Andrews kätteli Nixonia sydämellisesti ja totesi "Rakastan töitäsi!" Itse asiassa Nixon oli jo laulanut Andrewsin tähdittämässä elokuvassa Maija Poppanen (1964) yhden animaatiohahmon roolin. Kun Nixon harjoitteli Elizan rooliin, hän sai arvokkaina pitämiään neuvoja roolin tekemisestä juuri Andrewsilta. He harjoittelivat yhdessä Sound of Musicin kulisseissa muun muassa tohvelin heittämistä oikealla tavalla kohtausta varten, jossa Elizan tulee heittää tohvelinsa tietyllä tavalla.

Kun Hollywoodin musikaalit alkoivat työllistää häntä vähemmän, hän alkoi luoda uraa teatterissa; Eliza Doolittlena My Fair Ladyssa ja Fraulein Schneiderina Cabaret'ssa. 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa hän juonsi lasten televisio-ohjelmaan nimeltä Boomerang, jota lähetettiin Seattlesta käsin. 1990-luvulla Nixon lainasi äänensä Walt Disneyn animaatioon Mulan ja toimi Joan Robertsin sijaisena Heidi Schillerin roolissa Broadwaylla, Stephen Sondheimin näytelmässä Follies. Hän on myös levyttänyt Jerome Kernin ja Arnold Schönbergin lauluja.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi Marni Nixonin kolmesta aviomiehestä oli Ernest Gold, joka loi tunnuslaulut elokuvaan Exodus ja tv-sarjaan Hulluna sinuun (Mad About You). Heillä on kolme lasta yhdessä, joista yksi on laulaja ja laulujen sanoittaja Andrew Gold.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]