Margaret Chase Smith
| Margaret Chase Smith | |
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain senaattori Mainesta |
|
|
3. tammikuuta 1949 – 3. tammikuuta 1973
|
|
| Edeltäjä | Wallace H. White Jr. |
| Seuraaja | William Hathaway |
| Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen Mainen 2. vaalipiiristä |
|
|
3. kesäkuuta 1940 – 3. tammikuuta 1949
|
|
| Edeltäjä | Clyde H. Smith |
| Seuraaja | Charles P. Nelson |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. joulukuuta 1897 Skowhegan, Maine, Yhdysvallat |
| Kuollut | 29. toukokuuta 1995 (97 vuotta) Skowhegan, Maine, Yhdysvallat |
| Ammatti | poliitikko |
| Puoliso | Clyde H. Smith |
| Tiedot | |
| Puolue | republikaanit |
 Nimikirjoitus |
|
Margaret Madeline Chase Smith (14. joulukuuta 1897 Skowhegan, Maine – 29. toukokuuta 1995 Skowhegan, Maine)[1] oli yhdysvaltalainen republikaanisen puolueen poliitikko. Hän toimi Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenenä 1940-1949 ja Yhdysvaltain senaattorina Mainesta vuosina 1949-1973.[2] Smith oli ensimmäinen nainen, joka toimi sekä edustajainhuoneessa ja senaatissa. Maltillisena republikaanina hän kritisoi McCarthyismin taktiikkaa Declaration of Conscience -puheessaan 1950.[3]
Smith haki republikaanien presidenttiehdokkuutta vuoden 1964 presidentinvaaleissa. Hän oli ensimmäinen nainen, joka haki pääpuolueen presidenttiehdokkuutta.[2] Lopettaessaan työt senaatissa Smith oli pisimmin siellä toiminut nainen. Tämä ennätys rikottiin vasta 5. tammikuuta 2011, jolloin senaattori Barbara Mikulski aloitti viidennen toimikautensa.[4] Tähän päivään asti Smith on pisimmin vallassa ollut republikaaninen naissenaattori.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Biography Wayback Machine. Arkistoitu 14.9.2000. Viitattu 15.2.2019.
- ↑ a b SMITH, Margaret Chase, (1897–1995) Biographical Directory of the United States Congress.
- ↑ A Declaration of Conscience Yhdysvaltain senaatti. Viitattu 12.1.2019.
- ↑ United States Senator Profile: Margaret Chase Smith (R-ME) Edward M. Kennedy Institute for the United States Senate. Arkistoitu 9.3.2014. Viitattu 15.2.2019.
- ↑ Women in the Senate – Interactive Graph The New York Times. 21.3.2013. Viitattu 15.2.2019.
| ||||||||||||||||||
