Majakkalaiva Werkkomatala
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Werkkomatala | |
|---|---|
 Majakkalaiva Werkkomatala kuvattuna merellä ilmeisesti vuonna 1894. Kuva: Luotsi- ja majakkalaitoksen arkisto, Kansallisarkiston Digitaaliarkisto. |
|
| Tyyppi | Majakkalaiva |
| Aiemmat nimet | MKH 4 (1934–1954) |
| Omistaja | Luotsi- ja majakkalaitos / Merenkulkuhallitus |
| Rakennustelakka | Helsingin Laivatelakka Osakeyhtiö, Helsinki |
| Tilattu | 1883 |
| Luovutettu | 1884 |
| Status | Uponnut ja myyty romuksi 1954. |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 25,8 m |
| Leveys | 6,5 m |
| Syväys | 2 m |
| Uppouma | 150 t |
| Lähteet | [1] |
Majakkalaiva Werkkomatala oli luovutetulla alueella sijaitsevan Koivistonsalmen suulla sijaitsevan Verkkomatalan lounaispuolelle sijoitettu majakkalaiva.
Suunnittelu ja rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koivistonsalmen suulla sijaitsee hankala ja vaarallinen Verkkomatala-niminen karikko; se oli varsinkin sakealla säällä inhottava vaaratekijä vilkasliikenteisessä salmessa, eikä sen ruoppaaminen vaarattomaksi ollut mahdollista 1800-luvun kalustolla. Siispä matalikko tuli merkitä majakalla; aluksi suunniteltiin kiinteätä majakkaa, mutta kasuunitekniikan kehitys oli niin varhaisessa vaiheessa, ettei rakentaminen onnistunut. Luontevaa oli että paikalle sijoitettiinkin majakkalaiva.
Uusi majakkalaiva valmistui keväällä 1884 Helsingin Laivatelakalla. Se oli uppoamaltaan 150 tonnin alus, mitoiltaan 28,5 x 6,5 x 2 metriä. Alus oli koneeton ja purjeilla varustettu.[1] Lämmitystä, sumusireeniä ja ankkuripeliä varten aluksella oli höyrykattila. Mastojen huipuissa oli kaksi kiinteää punaista ympäri näköpiirin näkyvää öljyvaloa. Nimeksi alukselle annettiin asemapaikan mukaan Werkkomatala.
Venäläistämiskaudella aluksen rungossa oli valkea vyö, jossa nimi oli kyrillisin kirjaimin. Sitä ei vaihdettu venäläiseksi vaan nimi oli kirjoitettu mustalla muotoon "Вeрккоматала". Luotsilaitoksen sinivalkoinen kompassilippu vaihdettiin venäläiseen tapaan kokosiniseen.
Toiminta majakkalaivana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keväällä 1884 tarkastusalus hinasi uuden majakkalaivan paikalleen, jossa se sitten olikin likimain puoli vuosisataa. Alus toimi normaaliin tapaan myös luotsivartiopaikkana. Se talvehti tavallisimmin Viipurissa, jonne se vietiin viimeisenä kanavassa kunakin syksynä liikennöineenä aluksena ennen talvisulkemista ja keväällä tuotiin ensimmäisten joukossa pois. Usein alusta hinasi vieläkin palveleva tarkastusalus Saimaa.
Merenmittausretkikunnan asuntolaivana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1933 valmistui uusi syväväylä, joka teki majakkalaivan tarpeettomaksi. Alus riisuttiin mastoistaan ja majakkavarusteistaan sekä muunnettiin asuntolaivaksi Pohjanlahtea mittaavalle 1. merenmittausretkikunnalle. Alus oli tarkoitukseen pieni ja osan väestä oli asuttava maissa. Alus ei saanut uutta nimeä vaan merkinnän MKH 4.
20. toukokuuta 1954 mittausalus Åland hinasi asuntolaivaa retkikunnan siirtyessä Vaasasta Kristiinankaupunkiin. Sakeassa sumussa Åland harhautui pois väylältä Bergön saaristossa ja asuntolaiva sai pohjakosketuksen ja pahan vuodon. Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta itse alus upposi. Alus nostettiin, mutta vanhahaikaisena ja huonokuntoisena alus päätettiin myydä romuksi.[1] Alus makasi rannassa vuoden, kunnes se romutettiin Turussa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Auvinen, Visa: Leijonalippu merellä. Turku, Eita Oy 1983.
- Laurell, Seppo: Aalloilla keinuvat majakat: historiikki majakkalaivojen aikakaudesta ja museoalus Kemistä. Merenkulkuhallitus, Helsinki 1988. ISBN 951-49-0940-2 (nid.)
- Laurell, Seppo: Suomen majakat. Kustannusosakeyhtiö Nemo, Helsinki 1999.