Väyläalus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Väyläalus tai väylänhoitoalus on meriväylien hoitoa varten suunniteltu ja rakennettu erityisrakenteinen työalus.

Suomessa väyläalukset omistaa Finstaship -liikelaitos. (Aiemmin Merenkulkulaitos) Aluksia on kaksi suurta eli Seili ja Letto, kolme keskikokoista eli Sektori, Kummeli ja Linja sekä neljä pientä: Oili 1 - 4; kaikki väyläalukset toimivat myös öljyntorjunta-aluksina. Kolmas Seili-luokan alus eli Lonna on myyty Virolle ja nimetty uudelleen EVA-316 nimiseksi.

Väyläalus LONNA virolaisasussaan Paljassaaren satamassa

Aina 1970-luvun loppuun asti, jolloin Seili-luokka astui palvelukseen, näitä merenkulun turvalaitteita rakentavia ja huoltavia aluksia kutsuttiin nimikkeellä tarkastusalus. Ne poikkeavat nykyisistä eniten vähäisemmän kansitilansa johdosta, koska hyvin kauan väyliä merkittiin kevyemmillä viitoilla kuin nykyisin.

Eräs tunnetuimpia näistä on nykyisin merenmittaajien käytössä oleva Helsingin luotsipiirin tarkastusalus Saaristo (Reposaaren konepaja 1965), joka alun perin rakennettiin koealukseksi, jossa testattiin dieselsähkökoneiston puolijohdeohjausta; kokeet onnistuivat yli odotusten, eli dieselsähkön ketterä säädettävyys optimoitui suunniteltua paremmin.

Saaristo toimi aikoinaan myös valtion virallisena edustusaluksena, jolla monet valtiovieraat kuljetettiin ihailemaan Helsingin saaristoa. Sittemmin tämä tehtävä siirrettiin jäänmurtaja Urholle.

Saaristo toimii edelleen merenmittaajien tukialuksena; sitä pidennettiin talvella 1979 Naviren Naantalin telakalla keskiosastaan kahdeksan metriä tätä työtä varten.

Saariston sisarlaiva Suunta (Rauma-Repolan Reposaaren konepaja 1975) oli viimeinen perinteinen tarkastusalus; se vapautui väyläaluksen työstä vuonna 1993, kun Kotkan luotsipiiri sai uuden paremmin raskaiden poijujen huoltoon sopivan väyläaluksen; Suunta muutettiin avomeriluotausalukseksi, koska edellinen sitä työtä tehnyt alus eli Tauvo saavutti peruskorjausiän; se oli muutenkin käynyt pieneksi ja vanhanaikaiseksi, joten se myytiin yksityiselle, aivan kuten edeltäjänsä mittausalus Nautiluskin (nykyinen matkustajalaiva m/s Nikolai II). Nautiluksen höyrykattilat siirrettiin tarkastusalusTurkuun (nyk. matkustajalaiva s/s Ukkopekka).

Kaikki väyläalukset on varustettu raskaalla nosturilla ja välineistöllä raskaiden poijujen huoltoa varten; poijut voidaan painepestä, hiekkapuhaltaa ja maalata merellä tarpeen vaatiessa. Kaikki alukset on varustettu toimimaan sukeltajien emälaivana, koska poijujen asentaminen tai nostaminen vaatii sukeltajatyötä. Nykyisten väyläalusten sukeltajat ovat tähän nimenomaiseen tehtävään palkattuja erikoisammattimiehiä, jotka eivät vanhasta käytännöstä poiketen toimi väliaikoja kirvesmiehen tehtävissä.

Lisäksi väyläalukset huolehtivat kasuunimajakoiden huollosta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]