Väyläalus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kolmas Seili-luokan alus eli Lonna on myyty Virolle ja nimetty uudelleen EVA-316 nimiseksi. Kuva heinäkuulta 2013 Tallinnasta.
Meritaidon Väyläalus Meri 4000 -luokan MT 1310 Katajanokan eteläpuolella toukokuussa 2012.

Väyläalus tai väylänhoitoalus on vesiväylien hoitoa varten suunniteltu ja rakennettu erityisrakenteinen työalus.

Väyläalukset Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aina 1970-luvun loppuun asti, jolloin Seili-luokka astui palvelukseen, näitä merenkulun turvalaitteita rakentavia ja huoltavia aluksia kutsuttiin nimikkeellä tarkastusalus. Ne poikkeavat nykyisistä eniten vähäisemmän kansitilansa johdosta, koska hyvin kauan väyliä merkittiin kevyemmillä viitoilla kuin nykyisin. Eräs tunnetuimpia näistä on vuoteen 2014 merenmittaajien käytössä ollut Helsingin luotsipiirin tarkastusalus Saaristo (Reposaaren konepaja 1965), joka alun perin rakennettiin koealukseksi. Saariston sisarlaiva Suunta (Rauma-Repolan Reposaaren konepaja 1975) oli viimeinen perinteinen tarkastusalus; se vapautui väyläaluksen työstä vuonna 1993.

Suomessa väyläalukset omistaa valtion Meritaito Oy (vuonna 2014). Aluksia on kaksi suurta eli Seili ja Letto, kolme keskikokoista eli Sektori, Kummeli ja Linja sekä kolme pienempää Oili-luokan väyläalusta. Lisäksi on pienempiä väyläaluksia. Suuret väyläalukset toimivat myös öljyntorjunta-aluksina.

Suuret väyläalukset on varustettu raskaalla nosturilla ja välineistöllä raskaiden poijujen huoltoa varten; poijut voidaan painepestä, hiekkapuhaltaa ja maalata merellä tarpeen vaatiessa. Lisäksi alukset on varustettu toimimaan sukeltajien emälaivana, koska poijujen asentaminen tai nostaminen vaatii sukeltajatyötä. Lisäksi väyläalukset huolehtivat kasuunimajakoiden huollosta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]