MÁG

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Magyar Általános Gépgyár Rt

MÁG logo.jpg

Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1884
Lakkautettu 1935
Avainhenkilöt Dániel Podvinecz,
Vilmos Heisler
Kotipaikka Budapest
Itävalta-Unkarin lippu Itävalta-Unkari
Flag of Hungary (1920–1946).svg Unkari
Tuotteet maatalouskoneiden osat, paikallismoottorit, autot[1]

Magyar Általános Gépgyár (suom. Unkarilainen yleinen konepaja; lyhennettynä MÁG) oli unkarilainen Budapestissä vuosina 1884–1935 toiminut konepaja ja autonvalmistaja.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun loppupuolella Unkarin maataloustuotanto kasvoi merkittävästi ja myllykapasiteetti kaksinkertaistui. Samalla maatalous teollistui ja koneiden ja laitteiden kysyntä kasvoi. Unkarissa ei ollut merkittävästi teollista toimintaa eikä ammattitaitoista työväkeä, mutta maan hallitus pyrki tukemaan uusien toimialojen kehittymistä merkittävillä tuilla, joihin kului 15 vuoden verovapaus.[1]

Yrityksen alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1884 25-vuotias Dániel Podvinecz sekä 24-vuotias Vilmos Heisler perustivat yrityksen joka myi myllyjä ja puimakoneita. Aikaa myöden miehet huomasivat että korjauspalvelujen myynti tarjoaisi paremman katteen, ja he anoivat ja saivat luvat metallisorvarin ja koneenkorjaajan ammattien harjoittamiseksi. Podvinecz ja Heisler aloittivat osien sekä tarvikkeiden valmistuksen ja muuttivat samalla suurempiin toimitiloihin. Vuonna 1895 miehet aloittivat myllyjen valmistuksen, ja yrityksen nimeksi muutettiin Malomépítészet és Gépgyár ("myllynrakennus ja konepaja"). Tuotteita ja palveluja myytiin lähinnä Budapestin lähialueilla. Kilpailu koveni ulkomaisten tuotteiden hintojen laskiessa, mutta tilanne helpotti hieman valtion säännöstelyn avulla. Samoihin aikoihin polttomoottorit alkoivat yleistyä, ja tuolloin nimellä Podvinecz & Heisler toiminut yritys rakensi paikallismoottorien valmistamista varten uuden tehtaan vuonna 1901. Tuotanto oli kuitenkin liian pienimuotoista eikä riittävää kannattavuutta saavutettu.[1]

Autonvalmistuksen alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin tietojen mukaan yritys olisi aloittanut autonvalmistuksen jo vuonna 1901 kokoamalla itävaltalaisia Leesdorfer-autoja, jotka oli valmistettu ranskalaisen Amédée Bolléen lisenssillä.[1] Varmempien tietojen mukaan yritys aloitti autonvalmistuksen vuonna 1903,[2] jolloin se aloitti saksalaisten Cudell-autojen lisenssivalmistuksen.[1]

Phönix[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisenssillä valmistetut Cudellit myytiin nimellä Phönix. Moottorivaihtoehdot oivat ilmajäähdytteinen, kaksisylinterinen 10-hevosvoimainen sivuventtiilimoottori sekä 12-, 16-, 20- ja 35-hevosvoimaiset nelisylinteriset mallit. Kaikissa malleissa oli kartiokytkin, kolminopeuksinen vaihteisto, ketjuveto, puolielliptiset lehtijouset ja takapyöriin vaikuttavat jarrut. Koreja yritys ei tehnyt itse, vaan ne teetettiin vaununvalmistajilla.[1]

Autoja ei juuri huomioitu, kunnes eräs Phönix-malli voitti vuonna 1905 Budapestin toisessa kansainvälisessä autonäyttelyssä palkintosijan. Tämän jälkeen autot saivat jonkin verran palstatilaa lehdissä. Palkinnon saannin jälkeen Unkarin autokerhon edustajia kävi vierailemassa yrityksessä ja sitä kautta Podvinecz & Heisler onnistui solmimaan suhteita päättäjiin. Pian tämän jälkeen eräs Phönix voitti kultamitalin Bukarestin kansainvälisillä messuilla.[1]

Laajentuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Phönixit kuitenkin jäivät suurien valmistajien varjoon. Fiat, Mercedes ja Benz voittivat palkintosijoja kilpailuissa ja hyödynsivät tätä tehokkaasti markkinoinnissaan. Tuotanto oli liian pienimuotoista ja kaiken lisäksi vuonna 1907 alkoi taantumakausi. Podvinecz & Heisler onnistui vakuuttamaan rahoittajat toimintamahdollisuuksistaan, ja sille myönnettiin laina, joka käytettiin tuotannon kehittämiseen.[1]

Vuoteen 1908 mennessä yritys oli valmistanut kaikkiaan noin 150 ajoneuvoa.[2] Podvinecz kuoli samana vuonna, minkä jälkeen Heisler yksin johti yritystä. Heislerin johdolla yritys selviytyi vaikeiden aikojen yli ja alkoi laajentua. Eräs tapa laajentaa suuren yleisön tietoisuutta oli Budapestin hienostokaupunginosien läpi kulkeneet elegantein korein varustetut linja-autot, jotka itsessään markkinoivat yrityksen tuotteita. Kesäaikaan Budapestin kaduilla kulki 14-paikkainen turistilinja-auto. Malliston huipulla oli 45-hevosvoimaisella moottorilla ja taidokkaasti tehdyllä kaksois-phaeton-korilla varustettu malli.[1]

Vuonna 1912 yrityksen uudeksi nimeksi tuli Magyar Általános Gépgyár Rt (MÁG).[1]

Unkarin postilaitos käynnisti tarjouskilpailun postiautojen toimittamisesta. MÁG tuli valituksi, tosin suurelta osin siitä syystä, että kilpailevilla valmistajilla Röck, Magyar Vagon- és Gépgyár ja Marta, ei ollut vapaata kapasiteettia. Yritys sai tilauksen kahdesta sadasta 10-hevosvoimaisesta postiautosta, joiden rakenteen oli suunnitellut maineikas autoteollisuuden suunnannäyttäjä János Csonka.[1]

Malliston huipulla oli Jenő Fejesin suunnittelema 25-hevosvoimainen malli. Kolme tourer-korista yksilöä osallistui Tatra–Adrianmeri-autokilpailuun päästen palkintosijoille.[1]

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua MÁG alkoi valmistaa lentokoneiden moottoreita Austro-Daimlerin lisenssillä. Myöhemmin valmistettiin myös kokonaisia lentokoneita. Tätä varten rakennettiin uusi tehdas Mátyásföldiin. Sodanaikaisen lentokone- ja moottorituotantomääristä ei ole säilynyt tietoja. Sodan päätyttyä yritys keskittyi jälleen autojen valmistukseen. Aluksi sotaa edeltäneen 10-hevosvoimaisen mallin valmistus aloitettiin uudelleen. Pääsuunnittelijana toiminut Fejes lähti yrityksestä.[1]

Magomobil ja Magosix[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsiläinen MAG-yhtiö esti MÁG-nimen käytön autojen merkkinä. Vuonna 1923 esiteltiin täysin uusi saksalaisvaikutteinen Magomobil. Autossa oli 20-hevosvoimainen,[1] 1,8-litrainen moottori.[3] Myöhemmin esiteltiin kuusisylinterinen Magosix,[1][3] jonka moottorivaihtoehdot olivat iskutilavuuksiltaan 1,6-, 2,1- ja 2,4-litraisia. Magosixiin kuuluivat vakiovarusteena nestetoimiset nelipyöräjarrut. Magomobil ja Magosix olivat Unkarin ensimmäiset tuotantolinjoilla kootut automallit.[3] Molemmat mallit olivat suosittuja taksikäytössä[1][3] ja jotkut yksilöt palvelivat 1950-luvulle asti.[3]

Teknisesti Magomobil ja Magosix olivat hyvin tavanomaisia, mutta niitä pidettiin varmatoimisina. Niillä saavutettiin muutamia kilpailuvoittoja. Teknisiä parannuksia tehtiin vähitellen ja valmistusmäärät olivat unkarilaisittain kohtuullisia. Unkarin hallitus patisit julkisia tahoja suosimaan kotimaisten valmistajien tuotteita ajoneuvohankinnoissa, mutta ne olivat liian kalliita verrattuna ulkomaisten valmistajien tuotteisiin. MÁG ja sen omistanut pankki yrittivät uudistaa yritystä, mutta lukuisten muiden pienten autonvalmistajan tavoin se kaatui lopulta 1930-luvun lamaan. Kokonaistuotantomääräksi tuli 2 000 henkilöautoa, 150 kuorma- ja linja-autoa sekä 1 000 autonmoottoria. Pienistä määristä huolimatta MÁG oli unkarilaismerkeistä kaikkein menestynein.[1]

Muutamia MÁG:n valmistamia autoja on säilynyt ja useimmat niistä ovat 1920-luvun puolivälistä. Eräs säilyneistä yksilöistä on vuosilta 1919–1921 peräisin oleva Wohl-MÁG, joita myytiin tällä nimellä Britanniassa paikallisen Wohl-nimisen edustajan mukaan.[1]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Negyesi, Pál: The history of the biggest pre-War Hungarian car maker The Auto Channel. Viitattu 2014-02-05. (englanniksi)
  2. a b GTÜ – Oldtimerservice Gesellschaft für Technische Überwachung mbh. Viitattu 2014-02-06. (saksaksi)
  3. a b c d e Coxhead, Peter (toim.) & Georgano, G.N. (kirj.): ”M.A.G.”, Maailman moottoriajoneuvot, s. 13. 2. osa: Henkilöautomerkit F–M. Suom. Jaskari, Hannu. Turku: Teknillinen Kustannusliike Oy, 1985. ISBN 951-9364-31-5.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta MÁG.