Lupo-luokka
| Lupo-luokka | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 2 506 t (kuormattu) |
| Pituus | 113,2 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 11,3 m |
| Syväys | 3,7 m |
| Koneteho |
2-akselinen CODOG: 2 × GE/Fiat LM2500 -kaasuturbiinia 50 000 shp 2 × Grandi Motori Trieste GMT A230-20 -dieselmoottoria 7 800 shp 4 × GMT 236SS -dieselgeneraattoria 3 000 kW |
| Nopeus |
kaasuturbiini: 35 solmua dieselmoottori: 21 solmua |
| Miehistöä | 185 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
8 × Otomat Mk 2 -merimaaliohjusta 1 × Oto Melara 127 mm/54 -tykkiä 6 × Mk32 533 mm torpedoputkea 1 × AB212ASW-helikopteria |
| Ilmatorjunta |
1 × Mk29 Sea Sparrow/Aspide -ilmatorjuntaohjusjärjestelmää 2 × Oto Melara 40L70 DARDO -tykkiä |
Lupo-luokka oli Italian laivaston 18 Cantieri Navali Riunitin valmistaman fregatin muodostama alusluokka, jonka alukset oli suunniteltu ensisijaisesti pinta-alusten välisiä taisteluita varten. Aluksia myytiin myös Perulle Carvajal-luokkana ja Venezuelalle Mariscal Sucre -luokkana.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kylmän sodan aikana 1970-luvun alussa Neuvostoliiton laivaston läsnäolo Välimerellä lisääntyi, mikä loi tarpeen Italian laivastolle Italian pitkän rannikon valvontaan sekä meriliikenteen suojaamiseen. Paineen keventämiseksi laivastoa päätettiin laajentaa muun muassa pinta-alusten ja sukellusveneiden torjuntaan kykenevillä Lupo- ja Maestrale-luokkien fregateilla.
CNR esitti nopean raskaasti aseistettujen 2 500 tonnin fregatin suunnitelman. Alusten voimanlähteenä oli CODOG-propulsio, joka mahdollisti jopa 35 solmun nopeuden tehden aluksista eräitä oman aikansa nopeimpia. Aseistuksena oli kahdeksan merimaaliohjusta, saman verran ilmatorjuntaohjuksia, tykistöaseita ja torpedoita, joita täydensi sukellusveneentorjuntaan kykenevä helikopteri. Alusten miehistötarve oli noin 200 henkeä.
Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Italian laivasto otti 1977–1980 palvelukseen neljä Lupo-luokan alusta, jotka osallistuivat operaatioihin Persianlahdella ensin suojaten tankkereita Iranin Irakin sodan loppuvaiheissa (1987–1988) ja myöhemmin Persianlahdensodassa 1990–1991. Sotatoimien päätyttyä luokan alukset modernisoitiin, jolloin niille asennettiin merivalvontatutka SPS-702 CORA ja SATCOM-järjestelmä. Kahden vuosikymmenen palveluksen jälkeen ne poistettiin palveluksesta ja myytiin Perulle 2000-luvun alussa.
Vuonna 1996 neljä Irakille 1985–1987 rakennettua Lupo-luokan alusta liitettiin Italian laivastoon Artigliere-luokkana. Partioaluksiksi varustetuissa aluksissa oli teleskooppinen hangaari ja niistä poistettiin ennen palvelukseen ottoa sukellusveneidentorjuntavarustus.
| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Valmis | Kohtalo |
|---|---|---|---|---|---|
| Lupo | Cantieri navali Riuniti, Riva Trigoso | 11. lokakuuta 1974 | 29. heinäkuuta 1976 | 12. syyskuuta 1977 | Perun laivastolle Palacio |
| Sagittario | Cantieri navali Riuniti, Riva Trigoso | 4. helmikuuta 1976 | 22. kesäkuuta 1977 | 18. marraskuuta 1978 | Perun laivastolle Quiñones |
| Perseo | Cantieri navali Riuniti, Riva Trigoso | 28. helmikuuta 1977 | 12. heinäkuuta 1978 | 1. maaliskuuta 1980 | Perun laivastolle Coronel Bolognesi |
| Orsa | Cantieri navali Riuniti, Muggiano | 1. elokuuta 1977 | 1. maaliskuuta 1979 | 1. maaliskuuta 1980 | Perun laivastolle Aguirre |
| Soldati-luokka | |||||
| Artigliere | Fincantieri, Ancona | 31. maaliskuuta 1982 | 27. heinäkuuta 1983 | 28. lokakuuta 1994 | palveluksesta 13. joulukuuta 2013 |
| Aviere | Fincantieri, Ancona | 3. syyskuuta 1982 | 19. joulukuuta 1984 | 4. tammikuuta 1995 | palveluksesta 16. heinäkuuta 2018 |
| Bersagliere | Fincantieri, Riva Trigoso | 12. maaliskuuta 1984 | 18. huhtikuuta 1985 | 8. marraskuuta 1995 | palveluksesta 17. huhtikuuta 2018 |
| Granatiere | Fincantieri, Ancona | 1. joulukuuta 1983 | 1. kesäkuuta 1985 | 20. maaliskuuta 1996 | palveluksesta 30. syyskuuta 2015 |
Perun Carvajal-luokka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Carvajal-luokka
Peru tilasi 1970-luvun alussa laivastolleen neljä Lupo-luokkaan perustuvaa alusta Cantieri navali Riunitilta. Näitä täydensivät myöhemmin hankitut Italian laivaston Lupo-luokan alukset.[2]
Venezuelan Mariscal Sucre -luokka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venezuela tilasi 1970-luvulla laivastolleen kuusi Lupo-luokkaan perustuvaa alusta Cantieri navali Riunitilta.[3]
Irak[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Irak tilasi 1981 neljä Lupo-luokkaan perustuvaa alusta Cantieri navali Riunitilta. Alukset olivat hyvin samankaltaisia kuin Venezuelalle ja Perulle toimitetut ja varustettu kiinteällä helikopterisuojalla. Alusten valmistuminen viivästyi Yhdysvaltain estettyä LM2500 turbiinimoottorien keskeisten osien toimittamisen. Lopulta niistä kaksi valmistui 1985, ja loput kaksi 1986 ja 1987. Aluksia ei kuitenkaan luovutettu tilaajalle Irakin ja Iranin välisen sodan aiheuttaman vientikiellon vuoksi. Valmiit alukset jäivät Muggianoon. Vientikielto päättyi 1990, mutta Kuwaitin miehitys esti toimituksen. Lopulta Italian laivasto vastaanotti alukset, joista muodostettiin Soldati-luokka.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: Alpino-luokka – Seuraaja: Maestrale-luokka |