Perun laivasto
Perun laivasto (esp. Marina de Guerra del Perú, MGP eli kirjaimellisesti käännettynä Perun sotalaivasto) on Perun asevoimien puolustushaara, joka vastaa Perun merialueiden, järvien ja jokien valvonnasta, partioinnista ja puolustuksesta. Maan merialueiden valvonta alue kattaa 200 merimailia eli noin 370 kilometriä rannikosta. Muina tehtävinä on kansainvälisiin pelastus- ja rauhanvalvontatehtäviin osallistuminen.
Laivasto viettää perustamisensa vuosipäiväänsä 8. lokakuuta 1821 kunniaksi ja samalla vuoden 1879 Perun ja Chilen välisen Tyynenmeren sodan ratkaisseen Angamosin taistelun vuosipäivää.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kenraali José de San Marinin hallinto perusti laivaston 8. lokakuuta 1821. Sen ensimmäisenä tehtävänä oli osallistua itsenäisyyssotaan 1821-1824 käyttäen Espanjan laivastolta vallattuja aluksia. Perun merijalkaväki, joka menestyi ensimmäisessä taistelussaan vallatessaan Arican, perustettiin myös Espanjaa vastaan käydyn sodan aikana.
Pian tämän jälkeen Peru joutui sotaan Suur-Kolmbiaa vastaan 1828-1829, minkä aikana laivasto saartoi Guayaquillin sataman avustaen maajoukkoja valtaamaan kaupungin. Laivasto osallistui myös Perun ja Bolivian konfderaarion sotaan 1836-1839 ja Chinchan sotaan 1866.
Tyynenmeren sodan 1879-1883 alkaessa laivasto oli valmistautumaton ja alakynnessä Chilen laivastoon verrattuna. Siitä huolimatta monitori Huáscarin päällikön amiraalin Miguel Graun iske ja pakene taktiikka viivytti Chilen etenemistä kuudella kuukaudella ennen Angamosin taistelussa kärsittyä tappiota.
Tyynenmeren sodan jälkeen laivasto rakennettiin uudelleen. Vuonna 1900 laivastoon kuului ainoastaan yksi 1 700 tonnin risteilijä, potkurilla varustettu höyrylaiva ja kymmenen pienempää alusta, joita kuvattiin brittiläisessä julkaisussa merkityksettömiksi. Pitkällinen laajennusprosessi alkoi 1907 hankkimalla Britanniasta tiedusteluristeilijät Almirante Grau ja Coronel Bolognesi. Näiden jälkeen hankittiin 1911 Ranskasta sukellusveneet Ferré ja Palacios. Presidentti Augusto B. Leguían hallintokaudella (1919-1930) perustettiin 1920 meriministeriö samoin kuin meri-ilmavoimat.
Rajakahakoissa Kolumbian kanssa 1911 ja 1932 sekä Ecuadorin kanssa käydyssä sodassa 1941 laivasto osallistui sotatoimiin tukemalla maajoukkoja. Keisarillisen Japanin laivaston hyökättyä Pearl Harboriin ja toisen maailmansodan sotatoimien alkaessa Tyynellämerellä. Vaikkei Peru julistanut sotaa akselivalloille ennen kuin vuonna 1945, laivasto osallistui partiointiin mahdollisen Japanin aiheuttaman uhan torjumiseksi vuoden 1942 alusta alkaen.
1970-luvulla ja 1980-luvun ensimmäisellä puoliskolla laivastoa modernisoitiin, mikä mahdollisti ikuisen kilpailijan Chilen ohittamisen. Laivastolle hankittiin Alankomaista risteilijä BAP Almirante Grau (CLM-81). Italiasta kahdeksan Carvajal/Lupo-luokan fregattia ja Ranskasta kuusi PR-72P-luokan korvettia. Kehitys osoittautui kuitenkin tilapäiseksi 1980-luvun lopun talouskriisin viedessä mahdollisuudet jatkokehitykseltä ja pakottaen poistamaan aluksia palveluksesta ylläpidon estyessä.
Talouden elpyminen 1990- ja 2000-luvuilla mahdollisti kehityksen jatkamisen, mutta suppeammin kuin 1980-luvun alussa.
Vuonna 2008 laivaston kehitys aloitettiin uudelleen, kun tyypin 209/1100 sukellusveneet modernisoitiin ja Carvajal-luokan fregattien modernisointi aloitettiin 2011. Sukellusveneiden modernisointi alkoi uudelleen 2017, kun BAP Chipana (SS-34) siirrettiin telakalle.
SIMA rakentaa laivastolle aluksia. Vuonna 2013 SIMA yhdessä eteläkorealaisten Posco Daewoo Corporationin ja Daesun Shipbuilding kanssa rakensi kaksi Makassar-luokan maihinnousualusta. BAP Pisco (AMP-156), joka laskettiin vesille 25. huhtikuuta 2017, ja rakenteilla oleva BAP Paita mahdollistavat laivastolle paremmat maihinnousuoperaatiomahdollisuudet. Aluksilla voidaan käyttää useita LCVP-tyyppisiä maihinnousualuksia, vastahankittuja LAV II vaunuja tai helikoptereita.
Vuonna 2018 aloitetussa modernisointiohjelmassa on tarkoitus päivittää tyypin 209/1100 sukellusveneet ThyssenKrupp Marinen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.[1]
Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyinen Perun laivaston komentaja on amiraali Nicolas Rios Polastri. Merivoimat kuuluvat Perun puolustusministerin alaisuuteen ja presidentti on sotavoimien ylipäällikkö. Operatiivisesti joukot on jaettu kolmeen osaan. Tyynenmeren alueen ylijohdon alaisuuteen kuuluvat pinta-alukset, sukellusveneet, laivaston lentojoukot, merijalkaväki ja erikoisjoukot. Amazonin alueen ylijohto vastaa partioinnista joilla ja Perun alueella olevassa Amazonin suistossa. Rannikkovartiosto vastaa rannikko alueen valvonnasta.
Rannikkovartiosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rannikkovartiosto valvoo Perun aluevesialuetta, jokia ja järviä osallistuen myös huumekaupan torjuntaan.
Laivaston lentojoukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laivaston lentojoukot on ilmasotatoimista vastaava aselaji laivastossa, minkä tehtävänä on sukellusveneidentorjunta, pinta-alusten torjunta, merialueen valvonta, tiedustelu ja kuljetustehtävät. Lisäksi merijalkaväen joukkojen siirrot ovat osittain lentojoukkojen vastuulla.
Merijalkaväki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laivaston alaisuudessa on merijalkaväkiprikaati, johan kuuluu kaksi Ancóniin sijoitettua merijalkaväkipataljoonaa ja prikaatijoukot. Lisäksi merijalkaväkeen kuuluvat Tumbesiin sijoitettu kolmas ja Punoon sijoitettu neljäs merijalkaväkipataljoona, Iquitosin ja Pucalipan viidakkopataljoonat sekä merijalkaväkiosasto Littoral Sur Mollendossa.
Tukikohdat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perun laivaston tukikohtina ovat:
- Ancón, jossa on muun muassa merijalkaväen esikunta
- Callao on laivaston merkittävin tukikohta, jossa on telakka, ilmailuosaston tukikohta ja laivaston lääketieteenkeskus, jossa toimii muun muassa Yhdysvaltain laivaston Naval Medical Research Unit Six
- Chimbote pienehkö tukikohta, jossa telakka
- Iquitos Amazonilla
- Paita
- Pisco
- Puno Titicaca-järvellä
- San Juan de Marcona ilmailuosaston tukikohta
Vaikka pääosa laivastosta on sijoitettu Callaoon, joka ei ole sijainniltaan ihanteellinen sen ollessa myös kaupan keskus, mikä aiheuttaa tila ja turvallisuus ongelmia. 1980-luvulla aloitettu Chimboten tukikohdan laajennus keskeytyi korkeisiin kustannuksiin.
Henkilöstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2023 arvioitiin että Perun laivastossa palvelee noin 25000 sotilasta, joista noin 4000 merijalkaväessä ja tuhat rannikkovartiostossa.[2]
Vuoden 2001 tilastojen mukaan upseereita palveluksessa oli 2 107, aliupseereita 16 863, kadetteja 620, koulutettavia aliupseereita 1 533, miehistöä 4 855 ja siviilityöntekijöitä 5 079. Yhteensä sotilashenkilöstöä oli 25 988.
Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laivastolla on käytössään kuusi sukellusvenettä, seitsemän fregattia, kuusi korvettia, kolme maihinnousualusta, kuusi jokitykkivenettä, kaksi koululaivaa sekä viisi hinaajaa ja apualusta. Näiden lisäksi laivastoon kuuluu kolme tankkeria ja huoltolaiva, viisi sairaalalaivaa ja kuusi tutkimusalusta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ thyssenKrupp to support Peruvian Navy’s submarine modernisation work Naval technology. 2016. Viitattu 14.6.2023.
- ↑ Peru: Military CIA World Factbook. Viitattu 14.6.2023.
