Lilith

John Collier, Lilith (1887).

Lilith tai Lilitu (hepreaksi ‏לילית‎, Lilit) on babylonialaisessa mytologiassa ja juutalaisessa mytologiassa miespuolisia lapsia vahingoittava demoni.

Raamatussa

Lilithiä kuvataan sanalla lintu:

Jesaja 34:14 (1776) Silloin pitää metsän eläimet kohtaaman toinen toistansa, yhden liekkiön pitää toista huutaman; ja kauhiat yölinnut pitää myös siellä asumasiansa saaman ja siellä levon löytämän.

Jesaja 34:14 Pyhä Raamattu (1938) Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät, metsänpeikot toisiansa tapaavat. Siellä yksin öinen syöjätär saa rauhan ja löytää lepopaikan.

Jumala loi heti Aatamin jälkeen Lilithin mutta tämä ei ollut kiinnostunut maan hallitsemisesta ja Aatami suuttui hänelle. Siitä syystä Lilith lähti paratiisista ja Aatamille luotiin Eeva, jonka tulisi olla yhtä Aatamin kanssa. Lilith halusi kostaa ja liittyi helvetin johtajan vaimoksi sillä ehdolla että saisi kostonsa. Niinpä Manalan herra muuttui käärmeeksi ja huijasi Eevan puraisemaan kiellettyä hedelmää, jonka jälkeen hänet ja Aatami karkotettiin paratiisista. (lähde?)

Juutalaisessa perinteessä

Kabbalan mukaan Lilith oli Aatamin ensimmäinen vaimo, demoni jonka Jumala oli luonut. Aatamin ja Lilithin yhtymisestä syntyivät demonit. Näistä merkittävin oli Asmodeus. Lilithin myöhempänä avopuolisona pidettiin Samaelia, joka houkutteli Eevan syntiinlankeemukseen. Joskus oletettiin myös, että viettelijä olisi ollut käärmeen hahmon ottanut Lilith, joka Jumalan kirouksen takia ei pystynytkään enää vapautumaan ottamastaan käärmeen hahmosta.

Kun Raamattuun valittiin kirjat 390-luvulla,^lähde? Lilithin mainitsevat Talmudin kirjoitukset jätettiin pois, ja niissäkin Lilith oli vain epämääräisen ajankohdan naisdemoni, luomiseen häntä ei varmuudella tiedetä yhdistetyn vielä tuolloin, joskin Raamatussakin jo ennen Eevan luomista sanotaan "mieheksi ja naiseksi hän heidät loi" (1 Moos. 1:27, "maan tomusta" eikä Aatamin kylkiluusta, mikä Kabbalan mukaan paljastaa, että Eeva ei ollut ensimmäinen). Myöhemmin syntyneissä kirjoituksissa Lilithin tarina kirjoitettiin tarkemmin, aiemmiksi väitetyt tekstit lienevät väärennöksiä.

Juutalaisessa perinteessä Lilithin uskottiin olevan siivekäs, pitkähiuksinen, viekoitteleva nainen, jolle oli alistettu 480 demonin sotaväki. Lilith liikkui öisin ja saattoi olla vaaraksi yksin nukkuville. Keskiaikaiset juutalaiset uskoivat, että Lilith voi lennellä ympäriinsä pöllön hahmossa ja pelkäsivät, että tuo vampyyrin kaltainen demoni saattoi ryöstää lapsia. Lilithin oletettiin olevan lapsen kimpussa, jos lapsi hymyili sapatin, tai uudenkuun yönä unissaan. Tällöin nukkuvaa lasta lyötiin kolme kertaa nenälle ja manattiin Lilith lapsesta pois.

Hyvin samantapainen demoni oli Obizoth, jonka niin ikään uskottiin kuristavan vastasyntyneitä lapsia, niin mies- kuin naispuolisiakin.

Feministinen näkökulma

Kabbalan mukaan Aatami yhtyi ensin eläimiin, mikä oli paimentolaiskansoilla yleistä vaikka onkin Raamatussa kiellettyä, ja sitten Lilithiin. Lilith kuitenkin kieltäytyi pitämästä Aatamia herranaan, alistumasta tälle. Feministisen tutkimuksen mukaan kyse oli siitä, että Lilith ei suostunut lähetyssaarnaaja-asentoon. Siksi pari riitaantui ja Lilith lähti. Talmudissa Lilith parittelee nukkuvien miesten kanssa ja synnyttää uusia demoneja.

Lähteet

• Valk, Ülo: Perkele: Johdatus demonologiaan. (Kurat Euroopa usundiloos, 1991.) Viron kielestä suomentanut Tapani Hietaniemi. Sivilisaatiohistoria-sarja. Tampere: Vastapaino, 1997. ISBN 951-768-019-8.

Katso myös

• Succubus

Aiheesta muualla

• Kalevi Haikara: Uhmakas Lilith. Yliopisto 8/1997.