Lestikalat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lestikalat
Jäälestikala (Macrourus berglax)
Jäälestikala (Macrourus berglax)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Turskakalat Gadiformes
Heimo: Lestikalat Macrouridae
Gilbert & Hubbs, 1916
Alaheimot[1]
  • Bathygadinae
  • Macrourinae
  • Macrouroidinae
  • Trachyrincinae
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lestikalat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lestikalat Commonsissa

Lestikalat (Macrouridae) on turskakaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan syvistä vesistä kaikista valtameristä.

Lajit ja anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat lestikalojen heimoon kuuluvien lajien fossiilit on ajoitettu eoseenikaudelle. Heimo jaetaan 4 alaheimoon ja lähteestä riippuen sukuja on 27–32 ja lajeja noin 350–400. Ruumiinrakentelltaan heimon kalat ovat suuripäisiä, pitkänomiasia ja ruumis suippenee voimakkaasti pyrstöä kohden ja pyrstö on useilla lajeilla siimamainen. Kooltaan lestikalalajit ovat tyypillisimmin 20–80 cm:n pitkiä, mutta suurin laji Albatrossia pectoralis voi kasvaa yli 150 cm pitkäksi. Tyypillisiä piirteitä ovat suuret silmät, 1 tai 2 selkäevää, joista etumainen on korkea ja kolmionmuotoinen ja taaempi pitkä, matala ja yhtynyt pyrstöevän ja pitkän peräevän kanssa. Macrouroidinae-alaheimon lajeilla ei ole vatsaeviä. Lestikalojen suomut ovat pienikokoiset ja väritykseltään kalat ovat harmaita, ruskeita tai mustia. Eräillä lajeilla on vatsassaan elimiä, joissa elää symbioottisia valoatuottavia bioluminoivia bakteereja.[1][2][3][4]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lestikalalajeja tavataan kaiksita valtameristä Eteläiseltä jäämereltä aina Jäämerelle saakka. Heimon kalat elävät syvissä vesissä tyypillisesti 250–6 000 metrin syvyydessä. Lestikalojen ravintoa ovat toiset kala, äyrisiäset, piikkinahkaiset ja nilviäiset. Ne voivat syödä myös muiden eläinten jättämiä haaskoja. Lestikalojen lisääntymisestä tiedetään vain vähän. Ne kutevat lähelle pohjaa, jamunat kelluvat vapaasti vedessä.[1][2][3][4]

Monien lestikalojen lihaa pidetään mauttomana ja vetisenä ja niitä saadaan lähinnä sivusaaliina muiden kalojen troolauksen mukana ja käytetään eläinten rehuna. Eräät kookkaat kylmien vesien lestikalalajit ovat kuitenkin tärkeitä kaupallisenkin kalastuksen kohteita.[3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 238. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 02.07.2013). (englanniksi)
  2. a b Family Macrouridae (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). Viitattu 4.7.2013. (englanniksi)
  3. a b c Family Macrouridae (PDF) FAO. (englanniksi)
  4. a b c Dianne J. Bray: Macrouridae Fishes of Australia. Viitattu 04.07.2013. (englanniksi)
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.