Leo Telivuo
Leo Johannes Telivuo (alk. Dahlström, 14. marraskuuta 1929 Helsinki – 8. helmikuuta 1970 Helsinki) oli suomalainen uinnin olympiaedustaja.[1]
Telivuo kilpaili Helsingin kesäolympialaisissa 1952, joissa hän karsiutui 100 metrin vapaauinnin ja 4 × 200 metrin vapaauintiviestin alkuerissä. Hän voitti Suomen mestaruuden 100 metrin vapaauinnissa vuonna 1949 sekä kahdeksan viestimestaruutta vuosina 1948–1954. Hänen ennätyksensä 100 metrin vapaauinnissa oli 1.01,8 vuodelta 1952. Vesipallossa Telivuo saavutti Helsingin Uimarien joukkueessa SM-pronssia vuonna 1948.[1]
Urheilu-uransa jälkeen Telivuo väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi ja erikoistui anestesiologian erikoislääkäriksi. Hänen väitöskirjansa oli nimeltään Effect of some saccharides on the recovery of the heart after elective cardiac arrest with potassium citrate (1961). Hän toimi Suomen Urheilulääkäriyhdistyksen sihteerinä, varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 332. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.