Latvian laivasto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Latvian merivoimat
Latvian Naval Forces emblem.svg
Latvian laivaston tunnus
Toiminnassa 1918-1940
uudestaan 1991
Valtio Latvia
Puolustushaarat merivoimat
Rooli Puolustaa Latvian aluevesiä ulkoisilta uhilta, toteuttaa sotilaalliset ja pelastustehtävät aluevesillään
Koko 500 henkeä, joista 200 varusmiehiä
Kalusto 4 vartioalusta
6 miinanraivaajaa
Komentajat
Nykyinen komentaja Rimants Štrimaitis
Tunnettuja komentajia Gaidis Zeibots

Latvian laivasto (latv. Latvijas Jūras spēki) on yksi Latvian asevoimien puolustushaaroista, ja se vastaa merialuiden valvonnasta ja tarvittaessa sen puolustamisesta sekä meripelastuksesta Latvian aluevesillä.

Latvian itsenäistyessä aloitettiin meripuolustuksen luominen ja laivasto perustettiin vuonna 1991 amiraali Gaidis Zeibotsin alaisuuteen, kun sen perustamispäivänä 11. huhtikuuta ensimmäisen aluksen mastoon nostettiin Latvian lippu. Vuonna 1994 Laivastoon kuului Eteläinen alue (Liepāja), Keskinen alue (Riika) ja Rannikkopataljoona (Ventspils). Näiden lisäksi laivastoon kuului vielä koulutuskeskus Liepajassa.

Laivaston historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodet 1918-1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Latvia oli osa Venäjän keisarikuntaa, josta maa julistautui itsenäiseksi 18. marraskuuta 1918. Se vapautui ulkopuolisista joukoista vasta joulukuussa 1920. Vasta perustettu valtio loi nopeasti pienet merivoimat, jonka kalustona oli toisarvoisia muualta hankittuja aluksia. Myöhemmin siihen liitettiin muutama varta vasten tilattu uudishankinta. Latvian olemassa olo itsenäisenä valtiona katkesi Neuvostoliiton miehitykseen 1940, jolloin laivaston alukset joko tuhoutuivat tai ne liitettiin Neuvostoliiton laivastoon.[1]

Laivastoon kuuluivat vuonna 1940 miehityksen tapahtuessa[1]:

  • sukellusveneet Ronis ja Spidola
  • tykkivene Virsaitis
  • miinanraivaajat Viesturs ja Imanta
  • sukellusveneiden emälaiva Varonis
  • tykistöalus Artilêrists
  • tutkimusalus Hidrografs
  • jäänmurtaja Krisjanis Valdemârs
  • vartiovene 'Bulta
  • satamavene Lidaka

Vuodesta 1991 alkaen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivasto (latv. Latvijas Republikas Jüras Spêki) perustettiin uudelleen 22. syyskuuta 1992, jolloin se otti käyttöönsä Neuvostoliiton rajajoukoilta vapautuneet Bolderayan lähellä Riikaa sekä Liepajan. Perustamisen aikana Liepaja oli edelleen Neuvostoliiton Itämeren laivaston tukikohta, joten sen käyttö oli pääosin estetty. Neuvostojoukot poistuivat maasta 31. elokuuta 1994, jolloin tukikohtaan jäi merkittävä määrä kalustoa kuten 19 sukellusvenettä.[2]

Poliittisen epävarmuuden ja Neuvostoliiton laivaston läsnäolo Itämerelle aiheutti laivaston keskittymisen merivartiointiin. Merivartioston (latv. Krasta Apsardze ensimmäiset alukset olivat siviilistä pakko-otettuja aluksia. Myöhemmin vastaanotettiin lukuisia ruotsalaisia rajavartioaluksia ja Saksa toimitti entisiä Itä-Saksan laivaston Osa-I ja Kondor-II -luokkien aluksia aseistamattomina. Puola toimitti satamahinaajan ja Norja Storm-luokan ohjusveneen ilman aseita.[3]

Vuoteen 1995 mennessä laivaston vahvuus oli noussut noin 900 henkeen ja sen tehtävinä oli Latvian 12 merimailin aluevesirajan valvonta. Siihen kuului Riikaan sijoitettu esikunta, keskinen merialue (Riika) ja eteläinen merialue (Liepaja).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ehlers, Hartmut: Naval Affairs in Latvia and Lithuania. Warship International, 1995, XXXII. vsk, nro 3, s. 253-271. Toledo: INRO. ISSN 0043-0374. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ehlers, Hartmut s. 254
  2. Ehlers, Hartmut s. 255-256
  3. a b Ehlers, Hartmut s. 259