Lattayökkönen
| Lattayökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Pensasyökköset Amphipyrinae |
| Suku: | Amphipyra |
| Laji: | tragopoginis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Amphipyra tragopoginis |
|
| Katso myös | |
Lattayökkönen (Amphipyra tragopoginis) on loppukesän yleinen yöperhonen.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lattayökkönen on varsin ”tavallisennäköinen” laji, joka on kuitenkin helppo tunnistaa. Etusiivet ovat tummanruskeat mutta kauttaaltaan tumman kehnän peittämät, vain kärkiosastaan hieman vaaleammat. Siiven pinta on voimakkaasti kiiltävä. Hyvin tunnusomaisena piirteenä etusiiven keskivaiheilla on kolmesta mustasta pisteestä muodostuva kuvio. Takasiivet ovat harmaanruskeat, tyviosastaan vaaleammat. Siipiväli on 33–41 mm.[2][3][4]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lattayökköstä tavataan Euroopassa Portugalista ja Britteinsaarilta läntiseen Siperiaan ja Pohjois-Intiaan.[4][5] Ihmisen mukana lattayökkönen on levinnyt myös Pohjois-Amerikkaan.[6] Suomessa se on yleinen laji, jota tavataan ainakin Kemin korkeudelle saakka. Perhonen lentää elokuun alusta syyskuun lopulle lennon huipun osuessa syyskuun alkuun.[7]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lattayökkönen on erityisesti kulttuuriympäristöissä viihtyvä perhonen, jota tavataan kuitenkin myös metsissä ja jopa soilla. Perhonen lentää pimeän turvin ja tulee helposti sekä valolle että syötille. Toukkia tavataan touko-kesäkuussa. Täysikasvuisena toukka laskeutuu maahan, rakentaa itselleen kotelokopan ja koteloituu sen sisään. Muna talvehtii.[4][5]
Lattayökkönen lepää tunnusomaisesti siivet leveässä asennossa ja pää alaspäin. Jos lepäävää perhosta häiritään, se pakenee mieluummin juosten kuin nousee lentoon.[4][6][3]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka on polyfagi ja elää monilla ruohovartisilla kasveilla.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Lattayökkönen – Amphipyra tragopoginis Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/a/amphipyra_tragopoginis.html
- ↑ a b http://ukmoths.org.uk/show.php?bf=2299
- ↑ a b c d Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1979. ISBN 951-1-04297-1 s. 54–55
- ↑ a b http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/noctuidae/tragopoginis.html
- ↑ a b http://bugguide.net/node/view/13301
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Noctuidae/Amphipyra/tragopoginis/Amphipyra%20tragopoginis.htm[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- lepiforum.de (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)