Laatokan kanava

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Laatokan kanavan kartta (1741–42).
Umpeen kasvanutta Vanhaa Laatokan kanavaa vuonna 2007.

Laatokan kanava (ven. Ладожский канал, Ladožski kanal) on Nevan ja Olhavajoen suut yhdistävä vesireitti, joka kulkee Laatokan etelärantaa pitkin. Kanavia on kaksi: Vanha Laatokan kanava (ven. Староладожский канал, Staroladožski kanal) ja Uusi Laatokan kanava (ven. Новоладожский канал, Novoladožski kanal). Reitin pituus on noin 117 kilometriä.

1700-luvulla Laatokan kautta kulki yksi Venäjän tärkeimmistä tavarankuljetusreiteistä, Volgan Itämereen yhdistänyt Vyšni Volotšokin vesitie. Laatokka oli kovien myrskyjen takia reitin vaikein ja vaarallisin osuus. Pietari I:n määräyksestä Laatokan etelärannikolle ryhdyttiin vuonna 1719 rakentamaan kanavaa, joka alkoi läheltä Uutta Laatokankaupunkia ja päättyi Pähkinälinnaan Nevan suulle. Työntekijäpulan takia rakentamiseen osallistui myös sotilasosastoja.

Pietari I:lle nimetty kanava otettiin käyttöön vuonna 1731. Sen pituus oli noin 111 kilometriä, leveys 20 metriä ja syvyys 2,4 metriä. Kobona- ja Olhavajokien välille rakennettiin patoaltaita ylläpitämään tarvittavaa vedenkorkeutta. Niiden yhteydessä sekä kanavan molemmissa päissä oli sulut. 1700-luvun lopussa rakennettiin vielä toinen kanava Olhavalta Säsjoelle, ja 1800-luvun alussa sitä jatkettiin Syvärin suulle asti.

Vuosina 1861–66 madaltuneen vanhan kanavan ja rantalinjan väliin rakennettiin uusi suluton kanava, joka nimettiin keisari Aleksanteri II:n mukaan. Se otettiin käyttöön vuonna 1866. Rautatieverkon kehittyessä vesitiet menettivät kuitenkin merkitystään.

Nykyään Uutta Laatokan kanavaa käytetään pienalusten kulkureittinä. Vanha kanava on kasvanut lähes umpeen.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]