Laatokan kanava
Laatokan kanava (ven. Ла́дожский кана́л, Ladožski kanal) on Nevan ja Olhavajoen suut yhdistävä vesireitti, joka kulkee Laatokan etelärantaa pitkin. Kanavia on kaksi: Vanha Laatokan kanava (ven. Староладожский канал, Staroladožski kanal) ja Uusi Laatokan kanava (ven. Новоладожский канал, Novoladožski kanal). Reitin pituus on noin 117 kilometriä.
1700-luvulla Laatokan kautta kulki yksi Venäjän tärkeimmistä tavarankuljetusreiteistä, Volgan Itämereen yhdistänyt Vyšni Volotšokin vesitie. Laatokka oli kovien myrskyjen takia reitin vaikein ja vaarallisin osuus. Pietari I:n määräyksestä Laatokan etelärannikolle ryhdyttiin vuonna 1719 rakentamaan kanavaa, joka alkoi läheltä Uutta Laatokankaupunkia ja päättyi Pähkinälinnaan Nevan suulle. Työntekijäpulan takia rakentamiseen osallistui myös sotilasosastoja.
Pietari I:lle nimetty kanava otettiin käyttöön vuonna 1731. Sen pituus oli noin 111 kilometriä, leveys 20 metriä ja syvyys 2,4 metriä. Kobona- ja Olhavajokien välille rakennettiin patoaltaita ylläpitämään tarvittavaa vedenkorkeutta. Niiden yhteydessä sekä kanavan molemmissa päissä oli sulut. 1700-luvun lopussa rakennettiin vielä toinen kanava Olhavalta Säsjoelle, ja 1800-luvun alussa sitä jatkettiin Syvärin suulle asti.
Vuosina 1861–66 madaltuneen vanhan kanavan ja rantalinjan väliin rakennettiin uusi suluton kanava, joka nimettiin keisari Aleksanteri II:n mukaan. Se otettiin käyttöön vuonna 1866. Rautatieverkon kehittyessä vesitiet menettivät kuitenkin merkitystään.
Nykyään Uutta Laatokan kanavaa käytetään pienalusten kulkureittinä. Vanha kanava on kasvanut lähes umpeen.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laatokan kanava Wikimedia Commonsissa
