Kuparimonninen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuparimonninen
Corydoras aeneus.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Monnikalat Siluriformes
Heimo: Panssarimonnit Callichtyidae
Alaheimo: Monniset Corydoradinae
Suku: Monniset Corydoras
Laji: aeneus
Kaksiosainen nimi
Corydoras aeneus
(Gill, 1858)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kuparimonninen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kuparimonninen Commonsissa

Kuparimonninen (Corydoras aeneus) on monnisiin kuuluva kala.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuparimonninen on 6-8 cm pitkä, yleisväriltään kuparinruskea ja sen kyljessä on tummanruskea raita, jossa on vihreää "kiiltoa." Kuparimonnisesta on myynnissä myös albiinomuotoa, jonka voi erottaa täplämonnisen albiinomuodosta silmien ympäryksen värin perusteella. Täplämonnisilla on silmien ympärillä tummat rinkulat, kun taas kuparimonnisten silmät ovat samasta kohtaa valkoiset. Kuparimonnisesta on myös musta "Black Venezuela" värimuunnos, jonka hinta on paljon suurempi.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuparimonninen on kotoisin Etelä-Amerikasta. Levinneisyys Trinidadin saarelta Brasilian La Plataan saakka.[1]

Käyttäytyminen ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten muut monniset, kuparimonninen oleilee mieluiten pohjassa. Kuparimonninen on pirteä ja kyntää pohjaa vuorokauden ajasta riippumatta etsiessään ruokaa. Sorapohjaisessa akvaariossa kuparimonninen ei välttämättä pääse toteuttamaan luontaista ruoanetsintäänsä, sillä se ei kykene siirtämään kuonollaan kuin pienimpiä kiviä. Tämän vuoksi pohjamateriaalin tulisi mieluiten olla hiekkaa. Sorakin käy, kunhan se on rakenteeltaan pyöreää ja pienijakoista. Teräväreunainen pohjamateriaali vahingoittaa monnisen herkkiä viiksiä ja saattaa jopa aiheuttaa niiden syöpymisen kokonaan. Kuparimonninen viihtyy parvessa jossa on vähintään 6 yksilöä, mutta suurempaa parvea suositellaan mikäli akvaario on tarpeeksi suuri. Luonnossa kuparimonnisten parvikoko saattaa olla jopa satoja yksilöitä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnossa kuparimonniset kutevat voimakkaiden sateiden jälkeen, jolloin vesistöön huuhtoutuu runsaasti ruokaa ja vesi on puhdasta ja viileämpää kuin tavallisesti. Tämänlaisia olosuhteita simuloimalla kututapahtuman saa käynnistymään myös akvaariossa. Kutuun valmistaminen kannattaa aloittaa ruokkimalla kuparimonnisia eri ruoalla kuin normaalisti ja tarjoamalla niille herkkuja, kuten surviaisen toukkia. Kuparimonninen lisääntyy melko helposti kotiakvaariossa, kunhan ne vain viihtyvät.

Kutu tapahtuu yleensä osittaisen akvaarion vedenvaihdon jälkeen, kun osa vedestä on korvattu uudella, puhtaalla ja muutamaa celsiusastetta viileämmällä vedellä. Kututapahtuma alkaa kun yksi tai useampi koiras lähtee ajamaan takaa pulleaa naarasta, joka kantaa muutamaa munaa rintaevissään. Koiras ja naaras asettuvat pohjalle T-asentoon, jolloin uros hedelmöittää naaran rintaevissä olevat munat. Tämän jälkeen naaras kiinnittää munat sileälle pinnalle, kuten akvaarion sivulasiin. Tapahtuma toistuu useita kertoja. Kuparimonninen kutee ympäri vuoden.

Poikaset kuoriutuvat muutaman päivän päästä, mutta harvemmin selviytyvät elossa seura-akvaariossa pitkään. Ensimmäiset kaksi tai kolme vuorokautta poikanen elää ruskuaispussinsa avulla. Ruskuaispussin loppumisen jälkeen poikasille tulee tarjota poikasruokaa, hienonnettuja hiutaleita tai mieluiten itsekasvatettua artemiaa. Poikasia suositellaan ruokittavaksi jopa viisi kertaa päivässä. Mikäli käytetään erillistä poikasallasta, tulee pitää huoli veden puhtaudesta, esimerksiksi lappoamalla pohja noin 10 minuuttia ruokailutapahtuman jälkeen. Akvaariossa, jossa poikasia kasvatetaan, kannattaa olla mattosuodatin tai pillisuodatin, jonka sienimäinen suodatinpatruuna kerää poikasien ruoaksi sopivaa lietettä ja likoeläimiä.

Vesiolot ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuparimonninen viihtyy kun lämpötila on 20-26 °C, pH 1-7,5 ja vesi pehmeää tai keskikovaa. Akvaarion vähimmäistilavuus vajaa 100 litraa, ja akvaarion pituus vähintään 70 cm. Ruoaksi kelpaavat pohjalle vajoava kalanruoka, monnien tablettiruoat, ja vaihteluna ruokavalioon voi antaa pakastesurviaista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Peter Beck: Akvaariokäsikirja. Karisto, 2003. ISBN 951-23-4382-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]