Kungssången

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kungssången.jpg

Kungssången eli Ur svenska hjärtans djup en gång (suom. Ruotsalaisten sydänten syvyydestä) on Ruotsin virallinen – tosin nykyään harvoin käytetty – kuningashymni, joka lauletaan virallisissa tilaisuuksissa kuninkaan läsnä ollessa. Laulun sanoitti ruotsalainen runoilija C. V. A. Strandberg kuningas Oskar I:n kruunajaisjuhliin vuonna 1844. Laulun alkuperäinen nimi on "Kungssången" (Kuninkaan laulu). Vapaamielinen runoilija odotti kuninkaasta vapaamielistä hallitsijaa, ja hänen toiveensa käyvät ilmi myös tekstistä. Samoin tekstistä käy ilmi epäsuora kannanotto Suomen kysymykseen. Strandberg elätteli toiveita, että kuningas Oskar I saisi aikaan Suomen jälleenyhdistämisen Ruotsin kruunun alaisuuteen, mitä Strandberg kuvitteli suomalaisten itsensäkin toivovan. Laulun sävelsi Otto Lindblad. Se julkaistiin ensi kerran Strandbergin kokoelmassa Sånger i Pansar vuonna 1845.

Kungssångenin sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ur svenska hjärtans djup en gång
en samfälld och en enkel sång,
som går till kungen fram!
Var honom trofast och hans ätt,
gör kronan på hans hjässa lätt,
och all din tro till honom sätt,
du folk av frejdad stam!
O konung, folkets majestät
är även ditt: beskärma det
och värna det från fall!
Stå oss all världens härar mot,
vi blinka ej för deras hot:
vi lägga dem inför din fot -
en kunglig fotapall.
Men stundar ock vårt fall en dag,
från dina skuldror purpurn tag,
lyft av dig kronans tvång
och drag de kära färger på,
det gamla gula och det blå,
och med ett svärd i handen gå
till kamp och undergång!
Och grip vår sista fana du
och dristeliga för ännu
i döden dina män!
Ditt trogna folk med hjältemod
skall sömma av sitt bästa blod
en kunglig purpur varm och god,
och svepa dig i den.
Du himlens Herre, med oss var,
som förr du med oss varit har,
och liva på vår strand
det gamla lynnets art igen
hos sveakungen och hans män.
Och låt din ande vila än
utöver nordanland!

Epävirallinen suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsalaisten sydämistä kerran
nousee yhteen ääneen yksinkertainen lauluu,
kuninkaallemme!
Ole hänelle ja suvulleen uskollinen,
tee kruunu hänen kutreillaan keveäksi,
usko yksin häneen,
sinä rauhassa elävä kansa!
Oi kuningas, kansan valta
on sinunkin, siis suojaa sitä
ja estä sitä lankeemasta!
Vastusta tähtemme kaikkia maailman sotajoukkoja,
mekään emme kavahde heidän uhkaansa:
vaan laskemme ne jalkojesi juureen -
kuninkaan jalkojen alustaksi.
Mutta jos häviömme näyttää joskus koittavan,
ota harteiltasi purppuraviitta,
nosta kruunun paino yltäsi
ja pue yllesi rakkaat värit,
vanhat keltainen ja sininen,
ja käy miekkä kädessäsi
taistelua, tuhoakin kohti!
Ja tartu viimeiseen lippuumme
ja uhmassakin johda vielä
miehesi aina kuolemaan!
Uskollinen kansasi kutoo urheasti
sydänverestänsä
lämpimän ja jalon purppuraviitan,
ja kietoo sinut siihen.
Taivahan Herra, ole kanssamme,
niin kuin olet ollut kanssamme aiemminkin,
ja elähdytä rannoillamme
vanha mielemme jälleen
ruotsalaisten kuninkaalle ja hänen miehillensä.
Ja anna Henkesi vieläkin levätä
pohjoisen maan yllä!