C. V. A. Strandberg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
C. V. A. Strandberg
Strandberg, CVA - litografi med signatur - AF.jpg
Salanimet Talis Qualis, toisinaan muodossa Talis Qvalis ("olen mikä olen")
Syntynyt 16. tammikuuta 1818
Stigtomta, Södermanland, Ruotsi
Kuollut 5. helmikuuta 1877
Tukholma, Ruotsi
Ammatit kirjailija
toimittaja
Kansallisuus ruotsalainen
Äidinkieli ruotsi
Aikakausi 1845-1877
Ensiteokset Sånger i pansar (1845)
Tuotannon kieli ruotsi
Cva strandberg signature.jpg
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
C. V .A. Strandbergin hauta Solnan hautausmaalla.
Cva strandberg signature.jpg

C. V. A. Strandberg (myös C.W.A.), Carl Wilhelm August Strandberg (joskus Carl Vilhelm), salanimi Talis Qualis, toisinaan muodossa Talis Qvalis ("olen mikä olen") (16. tammikuuta 1818 Stigtomta, Södermanland, Ruotsi5. helmikuuta 1877 Tukholma, Ruotsi) oli ruotsalainen kirjailija, toimittaja ja kääntäjä. Hän oli Ruotsin akatemian jäsen vuodesta 1862. Hänen veljensä oli oopperalaulaja Olof Strandberg.

Strandberg aloitti opinnot Lundin yliopistossa 1837 ja suoritti kansliatutkinnon 1847. Hän avioitui samana vuonna. Hän kuoli 1877 kirjoituspöytänsä ääreen, ja hänen seuraajansa Akatemian jäsenenä oli Viktor Rydberg, joka kuoli 1895 samalla tavalla. Strandberg kirjoitti sanat lauluun Kungssången 1844, mutta syynä ei ollut ensisijaisesti kunnioitus kuningashuonetta kohtaan vaan halu saada kuningas sotaan Venäjää vastaan Suomen valloittamiseksi takaisin. Strandbergilla oli itse asiassa tasavaltalaisia ja vallankumouksellisia mielipiteitä.

Strandberg runollinen sielu, ja hän oli Ruotsin merkittävimpiä runoilijoita jälkiromantiikan aikaan. Hänen ensimmäiset runonsa olivat luonteeltaan poliittisia, ja niihin vaikutti "Nuoren Saksan" poliittinen runous. Ludissa opiskellessan hän antoi runoissaan ilmauksen nuorison vapauspyrkimykselle ja alistettua kansaa kohtaan tunnetulle myötätunnolle, joka 1840-luvulla sykki monen ruotsalaisen sydämessä, samoin silloin yleiselle vihalle Venäjää kohtaan.

Hän löysi vähitellen oman ruotsalaisen tyylinsä, ja Runebergin tavoin hänen onnistui luoda todenmukainen, joskus hyvin voimakas ilmaus muodossa, jolle on ominaista reipas alkuperäisyys ja tietynlainen niukkuus. Hänen ensimmäiset omat runonsa, jotka ilmestyivät sotaisalla otsikolla Sånger i pansar (1845), sisälsivät joukon leiskuvia, julkeita runoja, joukossa Vaticinium, joka monien muiden tavoin haastaa sotana ("Finland, så jag ville ropa") "maailman Goljatia", naapuri Venäjää vastaan. Tähän kokoelmaan kuuluu myös pitkä kansanlaulun tapaan laulettu "Ur svenska hjärtans djup en gång".

Sen runokoelman jälkeen seurasi Vilda rosor, 1848, ynnä muita. Strandbergin runous kehittyi myöhemmin kypsemmäksi. Kiihko, hillittömyys väistyivät ja tilalle tuli halitumpaa. Hänen runoilijanolemuksensa on nyt sukua Runebergin realismille . Hänen myöhemmistä runoistaan ovat merkittäviä sellaiset kuin Mitt döda barn, Fanny ja De små nattvardsbarnen. Kääntäjänä hänen ansiotaan on lordi Byronin kertovien runojen saattaminen ruotsin kielelle.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sånger i pansar (1845)
  • Vilda rosor (1848)
  • Dikter (1854, 1861)
  • Samlade vitterhetsarbeten (1877–1878)

(Artikkelin ruotsinkielinen alkuteksti on osittain peräisin Karl Warburgin teoksesta Svensk litteraturhistoria i sammandrag (1904).)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Israel Hwasser
Ruotsin akatemian jäsen,
Tuoli nro 16
1862–1877
Seuraaja:
Viktor Rydberg