Kultatöyhtökakadu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kultatöyhtökakadu
Cacatua galerita portrait.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Papukaijat Psittacidae
Suku: Töyhtökakadut Cacatua
Laji: galerita
Kaksiosainen nimi
Cacatua galerita
(Latham, 1790)
Levinneisyyskartta
Kultatöyhtökakadun levinneisyys
Kultatöyhtökakadun levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kultatöyhtökakadu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kultatöyhtökakadu Commonsissa

Kultatöyhtökakadu (Cacatua galerita) on papukaijalintu, jota pidetään yleisesti myös lemmikkinä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultatöyhtökakadun höyhenpeite on kokonaan valkoinen. Sillä kuitenkin on keltainen töyhtö, joka sojottaa yleensä supussa päälaella. Kakadu levittää sulkapäähineensä koko komeuteensa kosiskellessaan ja reviirinäytösten yhteydessä. Se kohottaa töyhtönsä myös tekeytyäkseen todellista isommaksi ja pelästyttääkseen vihollisensa. Pystyssä oleva töyhtö saattaa olla jopa 14 senttimetriä korkea.

Aikuisen linnun pituus on 45–55 senttimetriä ja paino 815–975 grammaa.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultatöyhtökakadu elää Australiassa ja Uudessa-Guineassa sekä läheisillä Arusaarilla. Se on istutettu myös Uuteen-Seelantiin ja useille Indonesian saarille. Australiassa sitä tavataan pohjois-, itä- ja kaakkoisrannikon osavaltioissa Fizroy-joelta Tasmaniaan. Lajin esiintymisalueen pinta-ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja sen kokonaispopulaatio on noin 500 000 yksilöä.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultatöyhtökakadun elinympäristöä ovat trooppiset metsät, savannimetsät ja maanviljelysseudut.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteen lyöttäytyneen kultatöyhtökakaduparin suhde on yleensä elinikäinen. Myöhään keväällä tai kesällä parven parit siirtyvät pesimään yksikseen vähän matkan päähän toisistaan. Pari vahvistaa siteensä hieromalla nokkiaan yhteen ja sukien toisiaan. Pariteltuaan linnut rakentavat pesän puunkoloon, jonne naaras munii 2–3 valkeaa, soikeaa munaa. Molemmat emot hautovat yhteensä noin kuukauden. Poikaset pysyvät pesässä jopa kolme kuukautta molempien emojen kantaessa niille syötävää. Vielä pesästä lähdön jälkeenkin poikaset liikkuvat yksissä emojen seurassa ja liittyvät pääparveen. Ne ruokailevat emojensa rinnalla, kunnes ovat oppineet etsimään ravintoa omin päin.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultatöyhtökakadu syö enimmäkseen siemeniä. Se koluaa maata ja puita tuntien ajan päivässä löytääkseen heinien ja hedelmien siemeniä. Parvet hakeutuvat aterioimaan sopivina hetkinä metsiin ja viljelysmaille. Yksittäisistä siemenistä ei juuri ole ravintotarpeen tyydyttäjiksi, mutta vahvalla nokallaan ja kätevällä kielellään kakadut rikkovat siemenkuoren nopeasti ja näin ne pystyvät käsittelemään suuren määrän siemeniä lyhyessä ajassa. Ne syövät myös hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, kukkia, silmuja, juuria sekä hyönteisiä ja niiden toukkia. Linnut siirtyvät ruokailumailleen aamulla, syövät useita tunteja ja lentävät sitten sulattelemaan ateriaansa. Myöhään iltapäivällä ne jatkavat ruokailua. Talvisin ne joutuvat syömään myös vihreitä kasvinosia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Cacatua galerita IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 2.5.2014. (englanniksi)