Kultasirkku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kultasirkku
Koiras
Koiras
Uhanalaisuusluokitus: Erittäin uhanalainen [1]
Erittäin uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Sirkut Emberizidae
Suku: Sirkut Emberiza
Laji: aureola
Kaksiosainen nimi
Emberiza aureola
Pallas, 1773
Alalajit
  • E. a. aureola
  • E. a. ornata
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kultasirkku Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kultasirkku Commonsissa
Kultasirkun munia

Kultasirkku (Emberiza aureola) on Suomessa harvinainen sirkkulaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultasirkku on 14–15,5 cm pitkä. Sillä on kaikissa puvuissa keltainen tai beigenkeltainen alapuoli sekä kapeita pitkittäisviiruja kupeilla. Koiraalla on kesällä musta naama, rumman punaruskea selkäpuoli ja rintavyö, täyteläisen keltainen vatsa sekä suuri valkoinen siipilaikku. Yksivuotiaalla koiraalla valkoinen siipilaikku on pienempi, sen mustan naaman seassa on valkoista ja ruskeaa, sen rintavyö on kapea ja joillain yksilöillä vatsa on vaaleamman keltainen kuin vanhoilla koirailla. Lisäksi nuoren koiraan selkä ja päälaki ovat viiruiset.[2]

Naarailla ja ensimmäisen talven koirailla on leveä, beigenkellanvalkoinen silmäkulmanjuova, tumma silmäntausjuova ja kellanruskeat korvanpeitinhöyhenet, joiden alaosassa on kapea tumma juova. Pyrstön reunat ja alapeitinhöyhenet ovat valkoiset. Yläperä on harmaanruskea ja voimakkaan viiruinen. Siivellä on kaksi valkoista juovaa ja selkä on viiruinen.[2]

Kultasirkun kutsu- ja varoitusääni on terävä "tsik".[2] Laulu on nouseva, rauhallinen, alussa nouseva ja lopussa laskeva karkean viheltävä säe.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultasirkku pesii erittäin laajalla alueella Venäjältä Tyynenmeren rannikolle asti ja talvehtii Kaakkois-Aasiassa. Kultasirkku on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Vaikka se on vielä paikoin runsaslukuinen, on se vähentynyt hyvin nopeasti. Väheneminen johtuu pääasiassa talvehtimisalueilla tapahtuvasta pyydystämisestä.[1]

Suomeen kultasirkku levisi 1920-luvulla. Suomen pesimäkanta oli 1960-1970-luvuilla suurimillaan useita satoja pareja. Kanta lähti laskuun 1970-luvun jälkeen ja väheneminen jyrkkeni 1990- ja 2000-vuosikymmenillä. Nykyisin lajia ei välttämättä edes havaita joka vuosi.[3] Kultasirkku luokitellaankin Suomessa nykyään äärimmäisen uhanalaiseksi.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultasirkku elää ruohoisilla ja avoimilla matalapensaikkoisilla ranta- ja tulvaniityillä sekä ojanvarsipensaikoissa. Se karttaa sulkeutuneita pensastoja.[5]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultasirkku tekee pesänsä maahan ruohotuppaaseen tai matalalle pajun alaoksille. Naaras munii kesä-heinäkuussa 4–6 harmaata tai vihertävää munaa, joissa on tummia täpliä ja kiemuroita. Munia haudotaan 13–14 vuorokautta ja molemmat emot osallistuvat hautomiseen. Poikaset pysyvät pesässä 11–14 vuorokautta. Ne itsenäistyvät pari viikkoa pesästä lähtemisen jälkeen.[5]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultasirkku käyttää ravinnokseen hyönteisiä sekä siemeniä ja muita kasvinosia.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Emberiza aureola IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 16.2.2014. (englanniksi)
  2. a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 400. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  3. Lintuatlas Viitattu 2.7.2013.
  4. Ympäristöministeriö Viitattu 2.7.2013.
  5. a b c Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 310. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]