Kristin Chenoweth

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kristin Chenoweth
Kristin Chenoweth.jpg
Syntymäaika 24. heinäkuuta 1968 (ikä 45)
Syntymäpaikka Broken Arrow, Oklahoma, Yhdysvallat
Oikea nimi Kristi Dawn Chenoweth
Muut nimet Cheno
Ammatti Näyttelijä
Aiheesta muualla
IMDb
Palkinnot

Primetime Emmy

Ehdokkuudet

Primetime Emmy

Kristi Dawn Chenoweth (s. 24. heinäkuuta 1968 Broken Arrow, Oklahoma, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen Tony- ja Emmy-palkittu teatteri-, TV- ja elokuvanäyttelijä sekä laulaja.

Chenoweth (joskus ihailijoidensa kutsumana ”Cheno”) on keskimääräistä lyhyempi, ollen vain 150 senttimetriä (4 jalkaa 11 tuumaa) pitkä. Hänellä on helposti erottuva puheääni, jota hän on itse verrannut Betty Boopin ääneen. Chenoweth on klassisesti koulutettu koloratuurisopraano ja hänen äänensä kantaa neljä oktaavia.

Nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chenoweth on valmistunut Oklahoma City Universitysta (OCU). Chenowethilla on tutkinto musiikkiteatterista ja oopperaesiintymisestä. OCU:ssa hän voitti Miss OCU:n tittelin ja oli ensimmäinen perintöprinsessa Miss Oklahoma -kauneuskilpailussa vuonna 1991. Hän esiintyi Opryland USA:ssa. Hän voitti lahjakkaimman tulevan laulajan palkinnon Metropolitan Operan kansallisissa koe-esiintymisissä, mistä hän sai stipendin Philadelphian Academy of Vocal Artsiin, mutta hän kieltäytyi stipendistä saatuaan roolin Off Broadway -show’ssa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chenoweth teki Broadway-debyyttinsä tuotannossa Molièren Scapinista, jossa näytteli Bill Irwin. Sitä seurasi keväällä 1997 musikaali Steel Pier, josta hän voitti Theatre World palkinnon. Seuraavaksi hän esiintyi George ja Ira Gershwinin musikaalissa Strike Up the Band ja Lincoln Centre teatterin tuotannossa William Finnin A New Brainistä. Hän on myös esiintynyt useita kertoja radio-ohjelmassa A Prairie Home Companion.

Vuosina 19981999 hän esitti Sallyn (Salli) roolin Broadwayllä Tenavat-sarjakuvaan perustuvassa musikaalissa You’re A Good Man, Charlie Brown ("Olet hyvä mies, Jaska Jokunen"). Vaikkakin Chenoweth koe-esiintyi Pattyn (Kielo) rooliin, hänen uniikki äänensä ja lahjakkuutensa ajoivat ohjaajan Michael Mayerin ja musikaalin ohjaajan Andrew Lippan poistamaan Pattyn ja luomaan Jaska Jokusen nuoremman siskon roolin, Sallyn, erityisesti Chenowethille. Chenoweth voitti roolistaan Tony-, Drama Desk- ja Outer Critics Circle -palkinnot parhaana sivunäyttelijänä musikaalissa. Sen jälkeen hän esiintyi Broadway komediassa Epic Proportions, jota seurasivat esiintymiset ABC:n televisiomuunnelmassa musikaalista Annie, ja päärooli Daisy Gamblena City Center Encores!in tuotannossa On a Clear Day You Can See Foreverista.

Vuonna 2003 Chenoweth esitti lauluja albumiltaan Let Yourself Go konsertissa Lincoln Center’s 5th American Songbookille. Hän myös esiintyi City Center Encores!in 10. vuosipäivän juhlissa.

Chenoweth on lisäksi esiintynyt yhdessä Frasierin jaksossa ja ABC:n televisiotuotannossa Meredith Willsonin The Music Manista.

Lokakuussa 2003 Chenoweth palasi Broadwaylle Wickediin, musikaaliin, joka kertoo Ozin noitien varhaisista vuosista. Hän oli ehdolla Tony-palkinnon saajaksi parhaana naispääosan esittäjänä musikaalissa roolistaan Glindana, mutta hän hävisi kanssanäyttelijälleen Idina Menzelille.

Chenowethin rooli Wickedissä toi hänelle tilaisuuden esiintyä Nora Ephronin elokuvaversiossa Bewitchedistä (Vaimoni on noita) vuonna 2005. Elokuvan tähti Nicole Kidman oli nähnyt Chenowethin esiintyvän Wickedissä ja oli niin vakuuttunut Chenowethin lavakarismasta, että pyysi että Chenoweth palkattaisiin elokuvaan. Chenoweth sai Maria Kellyn, Kidmanin hahmon parhaan ystävän, roolin.

Televisiossa Chenoweth on esiintynyt lyhytikäisessä televisiosarjassa Kristin, joka kesti vain kuusi jaksoa. West Wingin kuudennella tuotantokaudella (vuosina 20042005) Chenoweth esitti Annabeth Schottia ja hän palasi sarjaan myös seitsemännellä ja viimeisellä tuotantokaudella (vuosina 20052006).

Vuonna 2006 hän esiintyi elokuvissa The Pink Panther (Vaaleanpunainen pantteri), RV (Runaway vacation), Stranger Than Fiction (Aidosti outoa), Running with Scissors ja Deck the Halls (Loistavat naapurit).

Ajalla 14. joulukuuta 200611. maaliskuuta 2007 Chenoweth esiintyi Broadwayllä The Apple Tree -musikaalissa.

Chenoweth julkaisi debyyttialbuminsa Let Yourself Go 29. toukokuuta 2001. Levy sisälsi kappaleita 1930-, 1940- ja 1950-luvuilta. Huhtikuussa 2005 Chenoweth julkaisi albumin As I Am, joka sisälsi hymnejä ja kristillistä musiikkia. Chenoweth julkaisi A Lovely Way to Spend Christmas –joululevyn 14. lokakuuta 2008.

Chenoweth esitti Olive Snookia televisiosarjassa Pushing Daisies. Hän oli roolistaan ehdolla Emmy-palkinnon saajaksi vuonna 2008 ja voitti Emmy-palkinnon vuonna 2009 parhaasta naissivuosasta komediasarjassa.

Vuonna 2009 Chenoweth vieraili sarjassa Glee esittäen April Rhodesia. Hän palasi sarjaan myöhemmin toisessa jaksossa ja tulee vierailemaan sarjassa myös uudelleen myöhemmin vuonna 2010. Chenoweth sai vierailustaan Emmy-ehdokkuuden.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chenoweth on kirjoittanut omaelämänkerran A Little Bit Wicked: Life, Love and Faith in Stages, jossa hän kertoo adoptiostaan, esiintymisestään Wickedissä ja ajastaan Hollywoodissa. Kirja julkaistiin 14. huhtikuuta 2009 ja vietti kaksi viikkoa The New York Times Best Seller Listillä.

Chenoweth on puhunut julkisesti uskostaan; hän kuvailee itseään “ei-tuomitsevaksi, liberaaliksi kristityksi”.

Chenowethillä on runsaasti homofaneja. Hänen kutsunsa Women of Faith konferenssiin vedettiin pois syyskuussa 2005 Chenowethin kerrottua julkisesti ”uskostaan Jumalan hyväksyvän kaikki maailman ihmiset,” eli myös homoseksuaalit.

Chenoweth on ollut kihloissa näyttelijä Marc Kudischin kanssa ja tapaillut viulisti Joshua Belliä ja Selviytyjät-juontajaa Jeff Probstia. Chenoweth tapaili myös käsikirjoittaja Aaron Sorkinia. Sorkinin Studio 60 on the Sunset Strip –televisiosarjassa Harriet Hayesin hahmo muistuttaa monin tavoin Chenowethiä.

Chenowethilla on Ménièren tauti, sisäkorvassa esiintyvä sairaus, joka voi mm. aiheuttaa huimausta. Chenoweth on kertonut joutuneensa joissain esityksissä nojaamaan vastanäyttelijäänsä pysyäkseen pystyssä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]