Kristallografia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hiiltä ilman kiderakennetta, puuhiili
Hiiltä säännöllisessä hilassa, timantti

Kristallografia eli kidetiede eli kideoppi on tieteenala, joka tutkii kiteisen aineen erikoispiirteitä kuten kiderakennetta eli atomien kaukojärjestystä.

Perinteinen kristallografia eli kidemorfologia perustui kiteiden geometrian ja muotojen tutkimiseen. Kiteistä mitattiin niiden tahkojen ja laskennallisten akselien välisiä kulmia, ja määritettiin kiteiden symmetrian lajeja.[1] Nykyisin röntgenkristallografia tutkii kiteiden sisäistä rakennetta käyttäen apunaan röntgensäteiden sirontaa eri suuntiin.[2] Tieteenä se voidaan luokitella geologian ja fysiikan välimaastoon.[3]

Kiteiden ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiteistä käytetään muodon ja muiden ominaisuuksien perusteella erilaisia termejä. Esimerkiksi neulamaisia kiteitä kutsutaan teräväkärkisiksi, ohuita säikeitä sisältäviä kiteitä sanotaan kuitumaisiksi ja kiteitä, joissa on laajoja tasaisia pintoja, sanotaan laattamaisiksi.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Crystallography CSIC Madrid (englanniksi)
  2. A Brief Introduction to Protein Crystallography by Dave Lawson John Innes Centre (englanniksi)
  3. Piispanen & Tuisku:Mineralogian perusteet Kidetieteen ja mineralogian oppikirja, Oulun yliopisto 1998
  4. ”Asu ja muoto”, Mineraalit ja jalokivet, s. 10. Suomeksi julkaissut Gummerus Kustannus Oy. Suom. Kalle Taipale. Gummerus, 2009. ISBN 978.951-20-8083-0.
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.