Krakkaus (kemia)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Krakkaus on kemiallinen prosessi, jossa mutkikkaat orgaaniset yhdisteet pilkkoutuvat yksinkertaisemmiksi. Reaktio perustuu hiiliatomien välisten sidosten katkaisemiseen. Krakkauksen avulla voidaan muuttaa raakaöljyn raskaita hiilivetyjä hyödyllisemmiksi yhdisteiksi, joista voidaan valmistaa esimerkiksi bensiiniä tai lämmitysöljyä.[1]

Lämpökrakkauksessa käytetään suuria lämpötiloja, joissa hiiliatomien väliset sidokset hajoavat vapaa radikaali -mekanismilla. Reaktioita voidaan säädellä esimerkiksi painetta muuttamalla. Lämpökrakkausta on käytetty 1910-luvulta lähtien.

Katalyyttisessä krakkauksessa reaktion syntymiseen käytetään jotakin katalyyttiä[1]. Menetelmää käytettiin kaupallisesti ensi kerran 1930-luvulla. Siinä syntyvien tuotteiden oktaaniluku on korkeampi kuin lämpökrakkauksessa.

Myös muita krakkausmenetelmiä on kehitetty.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 274. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.7.2014). (englanniksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.