Kotiniemen kasvatuslaitos
Kotiniemen kasvatuslaitos oli Vilppulassa toiminut kasvatuslaitos. Se sijaitsi Ajosjärven rannalla neljän kilometrin päässä Vilppulan asemalta. Se oli aikanaan suurin valtion perustamista ja ylläpitämistä laitoksista sellaisia alaikäisiä miespuolisia lainrikkojia varten, jotka tuomioistuin rikoslain 3 luvun 1 §:n nojalla määräsi pantavaksi laitoskasvatukseen. Laitoksen maa-alue käsitti noin 250 ha (joista viljelyskelpoista 90 ha). Sen rakennukset suunniteltiin miellyttävään tyyliin ja täyttivät silloiset vaatimukset.[1]
Historia ja miljöö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laitos, jonka toiminta alkoi 1905, oli järjestetty niin sanottuun paviljonki- eli kotikunta- (cottage-)järjestelmän mukaisesti, jonka kautta oppilaat ikänsä ja edellytystensä mukaan voitiin jakaa eri "koteihin" eli "perheisiin", kukin sijoitettuna omaan rakennukseensa. Jokainen koti oli tarkoitettu 30 pojalle, ja koteja oli neljä, joten laitoksen laskettiin ottavan vastaan kaikkiaan 120 poikaa.[1]
Oppilaskotien lisäksi kuului rakennuksiin johtajan asunto, talousrakennus Talola, kaksi koulu- ja työpajarakennusta, neljä perheiden asuntoa sekä maa- ja karja-talousrakennukset. Rakennusten ja maaomaisuuden hinta oli 76 000 mk. Henkilökuntaan kuului johtaja, yliopettaja, neljä kansakoulunopettajaa, 12 katsastajaa eli työnjohtajaa ynnä muita. Laitoksen kasvatustyössä harjoitetun työliikkeen bruttotulot vuonna 1910 olivat 20 007 mk ja maatilasta 15 458 mk. Oppilaita oli normaalimäärä, noin 160. Laitoksesta päästetyistä oppilaista (146) oli vuoteen 1911 mennessä saatujen tietojen mukaan 96 prosenttia menestynyt.[1]
Rakennukset suunnitteli arkkitehti Hugo Lindberg, ja varsinainen rakennustyö tapahtui vuosien 1902–1907 aikana. Kasvatuslaitos muuttui myöhemmin koulukodiksi, kunnes koulukoti lakkautettiin 1988.[2]
Muuta käyttöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kotiniemen kasvatuslaitoksessa toimi 20. maaliskuuta–26. tai 28. huhtikuuta 1918 ylipäällikkö Mannerheimin käskyllä perustettu Päämajan reserviupseerikoulu, josta valmistui 118 vänrikkiä.[3]
Toisen maailmansodan aikana Kotiniemessä oli sotasairaalan osastoja.[3] Jatkosodan alkaessa kesällä 1941 Kotiniemeen perustettiin aluksi 52. Sotasairaalan iho- ja sukupuolitautien osasto, mutta paikallisen vastustuksen vuoksi sen toiminta siirtyi puolisen vuotta myöhemmin Keuruulle. Helsingin toisen pommitusyön jälkeen helmikuussa 1944 Helsingin yleisen sairaalan silmätautien osasto, kirurginen osasto ja patologinen osasto evakuoitiin Vilppulaan, jossa ne toimivat III/52. Sotasairaalana Kotiniemen kasvatuslaitoksen tiloissa lokakuuhun asti.[4] Haavoittuneet tuotiin sairaalajunalla Vilppulan asemalle ja sieltä kuorma-autolla Kotiniemeen. Sadan potilaan silmäosasto toimi Talolan suuressa juhlasalissa, ja sen ruokasalista tehtiin leikkausosasto.[4] Osa potilaista sekä lääkärit ja heitä avustaneet lääketieteen kandidaatit majoitettiin kolmeen oppilaskotiin. Lottien kyläosasto piti Kotiniemessä kanttiinia.
Rakennukset tulivat vankeinhoitolaitoksen käyttöön varavankilaksi lokakuusta 1988. Rakennuksissa on nykyisin Vilppulan vankila.[2]
Kokonaisuus kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kotiniemen kasvatuslaitos, Tietosanakirja, osa 4, palsta 1327, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1912
- ↑ a b c Kotiniemen kasvatuslaitos Museovirasto. Viitattu 19.6.2020.
- ↑ a b Mänttä-Vilppulan perinnekartoituksen työryhmä: Kansallinen perinne Mänttä-Vilppulassa. Suomen sotilaalliseen itsenäistymiseen ja itsenäisyyden puolustamiseen liittyvä perinne. Mäntää-Vilppula: Perinnekartoituksen työryhmä, 2019. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Kivelä, Tero – Nikupaavo, Aino: Helsingin yliopiston Silmätautien klinikka 1871–1996, s. 68. Helsinki: Yliopistopaino, 1996.