Korvafasaanit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Korvafasaanit
Valkokorvafasaani (Crossoptilon crossoptilon)
Valkokorvafasaani (Crossoptilon crossoptilon)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kanalinnut Galliformes
Heimo: Aitokanat Phasianidae
Suku: Korvafasaanit
Crossoptilon
Hodgson, 1838
Lajit
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Korvafasaanit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Korvafasaanit Commonsissa

Korvafasaanit (Crossoptilon) ovat Kiinassa esiintyvä aitokanojen heimoon kuuluva uhanalainen lintusuku.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korvafasaaneja tunnetaan neljä lajia: valkokorvafasaani (Crossoptilon crossoptilon), sinikorvafasaani (C. auritum) ja ruskokorvafasaani (C. mantchuricum). Neljännen lajin, tiibetinfasaanin (C. harmani), luokittelu on epäselvä, joten sitä ei ole BirdLife Suomen maailman lintujen luettelossa.[1] Suurin niistä on ruskokorvafasaani, jonka pituus on hieman vajaa metri ja paino 1 450–2 475 grammaa. Koiraat ovat huomattavasti naaraita suurikokoisia. Koirailla on pitkä, tuuhea pyrstö ja punaiset heltat. Väritykseltään ne ovat pääosin harmaa-musta-valkoisia.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korvafasaaneja esiintyy Kiinan sisäosissa. Lajeista harvinaisin on ruskokorvafasaani, jota esiintyy Beijingin lounaispuolella. Sinikorvafasaani elää aivan Kiinan keskiosissa ja se on kolmesta lajista runsain. Valkokorvafasaanin elinalue on etelämpänä Sichuanissa ja Yunnanissa. Korvafasaaneja tarhataan jonkin verran eri puolilla maailmaa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskokorvafasaani elää vuoristometsissä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korvafasaanien pesä on maassa. Munia on 4–8, joita naaras hautoo 24–28 päivää.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskokorvafasaani syö erityisesti tyrnin marjoja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Salo, Kauko 1990: Korvafasaanit (Crossoptilon) - kiinalaisia lintuharvinaisuuksia. - Lintumies 1.1990 s. 16-20. LYL.
  • Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto - Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]