Korpiselän luterilainen kirkko
| Korpiselän luterilainen kirkko | |
|---|---|
 Korpiselän luterilainen kirkko. |
|
| Sijainti | Korpiselän kirkonkylä, Korpiselkä |
| Seurakunta | Korpiselän rukoushuonekunta |
| Rakentamisvuosi | 1890 |
| Materiaali | puu |
| Tyylisuunta | pitkäkirkko |
| Poistui käytöstä | 1944 (alueluovutus) |
 |
|
Korpiselän luterilainen kirkko oli vuonna 1890 valmistunut luterilaiseen Soanlahden seurakuntaan kuuluneen Korpiselän rukoushuonekunnan kirkko Korpiselän kunnan kirkonkylässä Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella. Kirkko oli kooltaan pieni ja vaatimaton, minkä vuoksi usein se mainitaankin vain rukoushuoneeksi.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korpiselän vuonna 1851 perustetulle[1] rukoushuonekunnalle rakennettiin valtion varoin kirkko vuonna 1890.[2] Kirkkorakennus oli suorakaiteen muotoinen pitkäkirkko, jonka toisessa päässä oli muuta rakennusta matalampi sakaristo ja toisessa päässä pieni eteinen.[3] Kirkossa ei ollut kellotornia, kelloja, lehtereitä eikä urkuja.[4] Kirkon katto oli leveäräystäinen satulakatto, jonka sivujen molemmissa päissä oli päätykatteet.[3] Päätykatteiden kohdilla oli korkeammat ikkunat, joiden yläpäissä toistui päätykatteiden muoto.[3] Näiden korkeampien ikkunoiden välissä oli molemmilla puolilla neljän kapeamman ja matalamman ikkunan ryhmät.[3] Kirkon hirsiseinät oli ulkoa vuorattu vaakalaidotuksella.[5]
Sisäpuolelta kirkon seinät olivat hirsipintaiset.[4] Sisäkatto oli laudoitettu satulakaton muotoisesti ja koristeelliset kattotuolit olivat esillä.[5] Alttarin vasemmalla puolella oli saarnatuoli, jonne oli käynti sakaristosta, ja sakariston ovi oli puolestaan alttarin oikealla puolella.[5] Kirkon alttaritaulun aiheena oli Kristuksen kirkastuminen, ja sen oli vuonna 1911 maalannut paikkakuntalainen taiteilija ja myöhempi taidehistorian professori Onni Okkonen.[4]
Kirkkoa suunniteltiin laajennettavaksi eteisen paikalle rakennettavalla kellotornilla ja kirkkosaliin lisättävällä urkuharmonin lehterillä.[4] Laajennukset suunnitteli H. J. Pesonen vuosina 1926–29, ja opetusministeriö vahvisti piirustukset vuonna 1938, mutta rakennustöitä ei ehditty aloittaa ennen talvisotaa.[3]
Kirkon kohtalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korpiselän kirkonkylä kirkkoineen jäi ehyenä Moskovan rauhassa 1940 Neuvostoliiton puolelle vain parin kilometrin päähän Suomen uudesta rajasta. Korpiselän kirkko säilyi myös jatkosodan takaisinvaltauksesta 1941. Jatkosodan aikana kotiseudulleen palanneet korpiselkäläiset korjasivat kirkon alttarin, saarnastuolin portaat, ja kirkkoon tehtiin lisäksi kymmenen kappaletta viisimetrisiä irtopenkkejä.[6] Vuonna 1944 alue evakuoitiin uudelleen ja kirkko oli jätettävä. Korpiselän Suomen puolelle jääneeseen Hoilolan kylään valmistui Hoilolan rajaseutukirkko vuonna 1949, ja sinne sijoitettiin Korpiselän kirkosta evakuoitu ehtoolliskalusto, harmoni ja messukasukka.[7]
Vuonna 2008 kirkko oli edelleen pystyssä, mutta korjaamattomassa kunnossa[8].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Koponen, Paavo: Karjalan kirkkokummut. Tammi, 1999. ISBN 951-31-1431-7.
- Laukkanen, Minna & Rinno, Soile (toim.): Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet. Lappeenranta: Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, 1997. ISBN 951-785-012-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Laukkanen & Rinno 1997, s. 167.
- ↑ Laukkanen & Rinno 1997, s. 168.
- ↑ a b c d e Laukkanen & Rinno 1997, s. 169.
- ↑ a b c d Koponen 1999, s. 82.
- ↑ a b c Laukkanen & Rinno 1997, s. 170.
- ↑ Kansonen, Mervi: Luterilaisten seurakuntien evakkotiet. Teoksessa Laukkanen & Rinno 1997, s. 478.
- ↑ Tynkä-Korpiselkä Karjalan Liitto ry. Arkistoitu 17.5.2011. Viitattu 30.11.2010.
- ↑ Nenola, Pirjo: Kuvamuistoja Korpiselästä Iisalmen Sanomat. 13.12.2008. Arkistoitu 23.9.2010. Viitattu 3.2.2012.