Konotopin taistelu
| Konotopin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
16 000 Vyhovskyn kasakkaa |
noin 50 000 | ||||||
Konotopin taistelu oli 28. kesäkuuta 1659 käyty taistelu Ivan Vyhovskyn johtamien kasakoiden ja Mehmed IV Girayn johtamien krimintataarien, sekä Aleksei Trubetskoin ja Grigori Romodanovskin Moskovan tsaarikunnan venäläisten joukkojen välillä käyty taistelu. Taistelu oli osa Puola-Liettuan sotaa Moskovaa vastaan, johon kasakat ja tataarit olivat liittyneet. Venäläiset olivat piirittäneet Konotopin vuonna 1659 ja taistelu käytiin Vyhovskyn ja Girayn saapuessa paikalle piirittäjiä vastaan. Taistelu päättyi kasakkojen ja tataarien selvään voittoon, sekä piirityksen päättymiseen.lähde?
Konotopin taistelua on muisteltu etenkin ukrainalaisissa kansallismielisissä piireissä ukrainalaisena voittona. Se ei kuitenkaan ratkaissut kasakkojen sisäisiä ristiriitoja, jotka jatkuivat Ukrainan historian sotien ja vallanvaihdosten leimaamana niin sanottuna raunioitumisen (rujina) aikana.lähde?
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konotopin taistelu ajoittui Ukrainan historian niin sanottuun raunioitumisen (rujina) aikaan, joka tunnettiin jatkuvista sodistaan ja vallanvaihdoista. Kasakoiden johtajat tukeutuivat vuorotellen johonkin alueen kolmesta suurvallasta, Venäjään, Puola-Liettuaan tai Osmanien valtakuntaan. Vuonna 1654 oli solmittu Perejaslavin sopimus, joka teki Hetmanaatista Moskovan tsaari Aleksein alaisen. Myöhemmin Ivan Vyhovsky oli valituttanut itsensä kasakkahetmaaniksi ja hän solmi Puola-Liettua kanssa vuonna 1658 Hadiatšin sopimuksen, jonka perusteella Vyhovsky vaihtoikin puolia ja liittyi Puola-Liettuan sotaan kasakoiden entistä liittolaista Venäjää vastaan.[1]
Maaliskuussa 1659 Aleksei Trubetskoi johti venäläisen armeijan Ukrainaan, jossa ne liittyivät jo paikalla olleisiin Grigori Romodanovskin joukkoihin. Armeijaan kuului ehkä noin 50 000 sotilasta, vaikkakin jotkin lähteet ovat siteeranneet historioitsija Tadeusz Korzonin epätodennäköisempää lukemaa 150 000. Venäläisten joukkoihin lukeutui Ivan Bezpalyin johtama osasto venäläismielisiä kasakoita. Trubetskoin kohde oli Konotop, jota kasakat ja tataarit käyttivät tukikohtanaan. Konotopia puolusti noin 4 000 kasakkaa. 29. huhtikuuta venäläiset yrittivät rynnäkköä Konotopin muureja vastaan. Viisi tuntia kestäneen rynnäkön jälkeen hyökkäys oli kuitenkin torjuttu. Trubetskoi alkoi piirittää Konotopia, mutta piirityksen etenemistä hidasti puolustajien jatkuva vastatuli.[2]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
24. kesäkuuta Vyhovsky lähestyi piirittäviä venäläisiä mukanaan 16 000 kasakkaa, sekä Krimin kaani Mehmed IV Girayn johtamat 30 000 tataaria. Trubetskoi ei tiennyt joukkojen saapumisesta, sillä hänen tiedustelujoukkonsa oli tuhottu hieman aikaisemmin Šapovalovkassa. Giray ja Vyhovsky pystyivät näin rauhassa virittämään venäläisille ansan soisella paikalla Sosnovkajoella muutaman kilometrin päässä Konotopista. Suurin osa armeijasta jäi väijyksiin Sosnovkalle, kun samalla kaksi pienempää osastoa lähetettiin iskemään Konotopia piirittävien venäläisten selustaan Sosnovkan toisella puolella tarkoituksena houkutella venäläiset niiden perässä väijytyspaikalle. Harhauttavat osastot iskivät suunnitelman mukaisesti 27. kesäkuuta ja ne vetäytyivät Sosnovkan yli kulkenutta siltaa pitkin.[2]
Semjon Požarski ja Semjon Lvov johtivat perään lähtenyttä ratsuväestö koostunutta venäläistä osastoa. Požarski ja Lvov leiriytyivät heidän ylitettyään joen sillan yli. Trubetskoi ja Romodanovski johtivat heitä kohti jalkaväen täydennyksiä ja he jättivät vain pienen joukon jatkamaan Konotopin piirittämistä. Jalkaväki oli vielä aamulla 28. kesäkuuta joen toisella puolella, kun kasakkojen ratsuväki iski Ivan Bohunin johdolla Požarskin oikeaan sivustaan. Samalla kasakat tuhosivat Sosnovkan yli kulkeneen sillan ja joki padottiin. Tulviva joki hankaloitti Požarskin joukkojen ja mukana olleiden tykkien liikuttamista.[2]
Požarski kärsi tappioita kasakoiden muskettitulessa. Bohun johti joukkonsa tämän iskun jälkeen joukkonsa hyökkäykseen Trubetskoin ja Romodanovskin joukkojen oikeaan sivustaan. Samalla tataarit iskivät heidän vasempaan sivustaan ja noin puolet Konotopin puolustajista ryntäsivät linnoituksitaan iskien venäläisten selustaan. Vyhovsky viimeisteli Požarskin ja Lvovin joukot iskien kasakoineen metsikön läpi jatkaen edelleen Trubetskoin ja Romodanovskin nyt vetäytyviä joukkoja vastaan. Trubetskoi alkoi paeta vielä jäljellä olevineen joukkoineen kohti Putyvliä kasakoiden ja tataarien ahdistelemana. Konotopin piiritys oli päättynyt.[2]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konotopin taistelu oli huomattava voitto kasakoille ja tataareille. Venäläiset olivat menettäneet Trubetskoin mukaan 4 769 miestä. Heistä 2 830 Požarskin ja Lvovin joen ylittäneissä joukoissa. Joissakin lähteissä mainitaan myös paljon suurempi lukema 30 000 miestä. Historioitsija Sergei Solovjov kuvaili ehkä liiankin dramaattisesti venäläisen ratsuväen ytimen tuhoutuneen. Krimintataarit saattoivat nyt ryöstellä Moskovan tsaarikunnan eteläisiä alueita vapaasti. Tsaari Aleksein huhuttiin jopa aikovan hylätä Moskovan ja asettua Jaroslavliin.[2]
Voitto ei kuitenkaan vakiinnuttanut Vyhovskyn asemaa, eikä se ratkaissut sotaa. Vyhovsky syrjäytettiin kasakkojen sisäisen vasatustuksen takia. Hetmaaniksi nousi Juri Hmelnytsky, mutta venäjän puolella olleet kasakat valitsivat omaksi hetmaanikseen Ivan Brjuhovetskyn. Kaksi eri hetmaani aiheuttivat levottomuuksia, minkä lisäksi omia kannattajiaan kasakkojen keskuudessa alkoi kerätä myös Osmanien valtakunta. Joka tapauksessa Konotopin taistelua on myöhemmin muisteltu etenkin ukrainalaisissa kansallismielisissä piireissä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Johannes Remy: ”2. 1600-luvun kasakkasodat: Venäjän ja Ukrainan valtioyhteyden synty”, Ukrainan historia. Gaudeamus Helsinki University Press, 2015. ISBN 978-952-495-855-4.
- ↑ a b c d e Brian L. Davies: Warfare, State and Society on the Black Sea Steppe, 1500–1700, s. 125-132. Routledge, 2007. ISBN 0–203–96176–5. (englanniksi)