Kolilemppaus
Kolilemppaus, virallisesti hiilensiirto tai hiilenlastaus, on höyrylaivojen aikakauden väistyttyä jo käytöstä poistunut laivatyön muoto.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Höyrylaivojen tärkein polttoaine oli kivihiili. Laivojen koon kasvaessa myös polttoaineen kulutus kasvoi ja suuremmat hiilivarastot synnyttivät uuden ammatin. Hiilenlastaajan eli hiilensiirtäjän, puhekielessä trimmarin, kolilempparin tai hiilikuskin tehtävänä oli yleensä työntökärryjen avulla siirtää hiiltä kaukaisemmasta varastosta lämmittäjille tai tarvittaessa muutenkin siirtää hiiliä laivan hiilivarastosta toiseen jos aluksen vakaus sitä vaati.
Trimmari toimi myös lämmittäjän apumiehenä kaikissa tämän töissä, erityisesti höyrykattiloiden puhdistuksessa ja kuonanpoistossa. Joillakin laivoilla ei konemiehistöllä ollut erillistä messipoikaa vaan trimmarit hoitivat näiden tehtävät eli ruuan tarjoilun, tiskauksen ja siivouksen. Lisäksi trimmarit huolehtivat nestehukan täydennykseen käytetyn kylmän kauraliemen valmistuksesta. Tätä käytettiin suuria määriä työvuoron mittaan, koska pelkkä vesi olisi vienyt voimat. Jäänmurtajilla tarkoitukseen käytettiin kotikaljaa, kylmää teetä tai puolukkamehua.
Sotalaivoilla hiilensiirtoa kattilahuoneessa käytettiin pitkään kurinpitorangaistuksena. Iso-Britannia oli tässä ensimmäinen. Royal Navyn perinteinen kurirangaistus, julkinen ruoskiminen, korvattiin Krimin sodan aikana tällä työllä. Menettely osoittautui toimivammaksi kuin ruoskiminen, koska vuorokaudenkin raataminen lapionvarressa vahingoitti miestä ruumiillisesti ja henkisesti paljon vähemmän kuin selän nahattomaksi ruoskiminen. Lisäksi saatiin hyöty työstä, joka oli tarpeen, sillä esimerkiksi dreadnoughtit polttivat vuorokaudessa 100–120 tonnia hiiltä taloudellisimmalla nopeudellaan ja seistessäänkin jopa 90 tonnia. Kurinpidon kannalta tärkeä pelotusvaikutuskin osoittautui ajan myötä paremmaksi.
Ammatin loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trimmarin ammatti hävisi hiilipolton mukana. Viimeiset trimmarit saivat uuden ammattinimen vaippari (engl. wipe = pyyhkiä, puhdistaa) ja toimivat eräänlaisina yleisapumiehinä öljypolttoisten höyrylaivojen konehuoneissa.
Tämäkin ammatti katosi lopulta höyrylaivojen myötä.
Kolilemppaus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen laissa on voimassa oleva määräys siitä, että höyrylaivan lämmittäjäksi tai hiilenluojaksi ei saa palkata alle 18-vuotiasta henkilöä.[1] Määräys oli jo vuoden 1924 merimieslaissa, joka tuli voimaan vuoden 1925 alussa.[2] Sama ikäraja oli kansainvälisen työjärjestön sopimuksessa, joka vahvisti alimman ikärajan hiilenkantajina tai lämmittäjinä aluksella käytettäville nuorille henkilöille. Sopimus tuli Suomessa voimaan 1925.[3]
Suurissa laivoissa, kuten s/s Kotkassa, trimmareita saattoi olla jopa kymmenkunta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rosén - Ohrelius: Laivojen kirja
- Erkki Riimala: Suomalaisia höyrylaivoja 150 vuotta
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- B Traven: Kuolemanlaiva
- Eino Koivistoinen: Hiililasti Chileen
- Erkki Savolainen: Villi linja