Koirasotilaat
Koirasotilaat (cheyenneksi hotamétaneo’o, engl. Dog Soldiers)[1] ovat yksi kuudesta cheyennien soturiseuroista. Koirasoturit tulivat tunnetuksi heidän vastustaessaan Yhdysvaltojen levittäytymistä länteen intiaanisotien aikana 1800-luvulla. Heitä oli mukana esimerkiksi voittoon yhdysvaltaisista päättyneessä Little Bighornin taistelussa kesäkuussa 1876. Lopulta sotien kuluessa koirasoturien soturiseura oli kuitenkin alistettu.
Soturisseura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjois-Amerikan alkuperäiskanojen eli intiaanit muodostivat erilaisia seuroja, joilla oli merkitstä sosiaalisen kanssakäymisen ja uskonnon kannalta. Seurat saattoivat liittyä moniin eri aiheisiin, mutta ehkä tunnetummiksi tulivat erilaiset soturiseurat. Cheyennien koirasotilaat eli omankieliseltä nimeltään hotamétaneo’o olivat puoelstaan yksi tunnetuimmista tasankointiaanien soturiseuroista.[1]
Koirasoturit vastasivat esimerkiksi cheyenneiden leirien järjestyksenpidosta. He johtivat myös biisoninmetsästysretkiä ja vastasivat retkien saaliin jaosta. Järjestyksenpito korostui myös esimerkiksi sodan tapahtuessa. Koirasoturit varmistivat, että kukaan yksittäinen soturi ei omalla toiminnallaan hakenut vain omaa kunniaansa. Näin suuretkin ceyennien joukot saattoivat liikkua viholliselta huomaamatta ilman turhia kahinoita ennen tarkoituksena ollutta yhteenottoa. Cheyennet uskoivat koirasoutrien osoittavan erityistä urheutta taisteluissa. Neljä erikseen valittua taisteluissa erityisen kunnostautunutta koirasoturia pitivät mukanaan niin sanottua "koiraköyttä" (dog rope). Köysi valmistettiin nahasta ja se saatettiin koristella ihmisien hiuksilla ja piikkisianpiikillä. Köysi puettiin oikean olan yli ja se kiinnitettiin taistelun sattuessa maahan nuolella. Tarkoituksena oli symbolisoida, kuinka koirasoturi ei jättäisi osoitettua puolustuspaikkaansa taistelukentällä. Koirasoturit suojasivat muiden cheyennien mahdollista vetäytymistä tarpeen vaatiessa.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koirasoturit saivat alkunsa omana heimokuntanaan (band) aikaisemmasta sotilasseurasta 1830-luvulla, kun koirasoturien johtaja nimeltä Porcupine Bear julistettiin heimosta lainsuojattomaksi hänen murhattuaan serkkunsa. Hän säilytti kuitenkin omat koirasoturiseuraajansa, jotka jäivät samaan tapaan muiden heimokuntien ulkopuolelle. Myöhemmin koirasoturit tulivat johdetuiksi omien sotapäälikköjensä kautta, mikä teki heistä itsenäisen muista heimokunnista. Ajan kuluessa koirasoturit alkoivat muodostaa huomattavan osan, ehkä yli puolet, koko cheyennien heimon soturistosta.[2]
Koirasoturit tulivat tunnetuksi Yhdysvaltaltojen länteen levittäytymisen vastustajina. Koirasoturit olivat cheyennien joukossa huomattava este esimerkiksi yhdysvaltalaisten kanssa solmittavien sopimusten allekirjoittamiselle, tai reservaatteihin siirtymiselle.[2] Kun arapahot olivat hyökänneet yhdysvaltalaiselle karjatilalle Denverissä Coloradossa vuonna 1864 vapaaehtoisia yhdysvaltalaisjoukkoja alueella johtanut eversti John M. Chivington vaati intiaanien sijoittamista reservaateille. Cheyennien ja arapahojen edustajat olivat kokoontuneet yhdessä neuvotteluihin Chivingtonin kanssa ja he pyysivät rauhaa.[3] Koirasoturit vastustivat rauhaa yhdysvaltalaisten kanssa[2], mikä lopulta kariutui myös kun Chivington ei suostunut intiaanien rauhanehdotukseen.[3]
Marraskuussa 1864 Chivingtonin johtamat joukot toteuttivat Sand Creekin verilöylyn Mustan Kattilan eli Motawatonin johtamia tähjän asti rauhaa kannattaneita cheyenniä vastaan. Verilöylyssä kuoli noin 300 intiaania.[3] Koirasoturit johtivat cheyennien, arapahojen ja lakotojen yhteistä sotajoukkoa vuonna 1865 kostaakseen Sand Creekin tapahtumat. He tuhosivat suuren määrän valkoisia uudistiloja nykyisen Kansasin ja Coloradon alueella.[2] Joukkoja johti Kyömynenä eli Woquini (Roman Nose). Yhdysvaltojen armeija aloitti vastaiskut ja Kyömynenä sai surmansa Beecher Islandin taistelussa elokuussa 1868.[3] Koirasoturit jatkoivat kuitenkin sotaansa aina vuoteen 1877 saakka. Heitä oli arapahojen ja lakotojen ohella mukana esimerkiksi kuuluisassa Little Bighornin taistelussa kesäkuussa 1876.[2] Taistelu oli päättynyt nöyryyttävään tappioon George A. Custerin johtamille yhdysvaltalaisille, mutta taistelua seurasi mittava vastareaktio. Armeija sai huomattavia täydennyksiä sodassaan intiaaneja vastaan.[3] Koirasoturit oli lopulta alistettu.[2] Cheyennet saivat lopulta vuonna 1884 oman reservaattinsa Montanasta, kun heidät ensin oli yritetty asettaa Intiaaniterritorioon nykyiseen Oklahomaan.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Rani-Henrik Andersson, Riku Hämäläinen ja Saara Kekki: Intiaanikulttuurien käsikirja : Kulttuurin, historian ja politiikan sanastoa, s. 128. Gaudeamus Helsinki University Press, 2013. ISBN 978-952-495-284-2.
- ↑ a b c d e f g Justin D. Murphy (toim.): American Indian Wars : the essential reference guide, s. 66-67. ABC-CLIO, 2022. ISBN 978-1-4408-7510-6. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Rani-Henrik Andersson ja Markku Henriksson: Intiaanit : Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia, s. 213-215, 226, 234-235. Gaudeamus Helsinki University Press, 2010. ISBN 978-952-495-162-3.