Kimmo Miettinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kimmo Miettinen
Kimmo Miettinen Turun kirjamessuilla 2013.
Kimmo Miettinen Turun kirjamessuilla 2013.
Syntynyt 21. toukokuuta 1958 (ikä 56)
Helsinki
Kansallisuus Suomi
Ammatti toimittaja, radio-dj, levy-yhtiö-yrittäjä, levykauppias, kirjailija
Puoliso Ursula Ryynänen
Lempinimet Tarkastaja Miettinen, Miettinen

Kimmo Miettinen (s. 21. toukokuuta 1958 Helsinki[1]), jota tavallisesti kutsutaan pelkällä sukunimellä Miettinen, on suomalainen vaihtoehtorockin tuottaja, musiikkimedian monitoimimies ja kirjailija. Nuorempana Miettinen käytti itsestään myös nimeä ”Tarkastaja Miettinen”.

Lehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hilse-lehti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miettinen tuli musiikkipiireissä tunnetuksi alun perin opintolainalla rahoittamallaan Hilse-lehdellä. Tätä "alakulttuurijulkaisua" julkaistiin vuosina 1977–1980, painos oli parhaimmillaan 5 000 kappaletta ja tilaajiakin oli tuhat. Hilse-lehteen kirjoittivat muiden muassa Rami Kuusinen, Leena Lehtinen ja Jyrki Lehtola. Lehden teksti oli käsin kirjoitettua, käsiala Miettisen. Hilse järjesti myös konsertteja ja julkaisi kaksi LP-levyä. Hilseen ajauduttua taloudellisiin vaikeuksiin, Miettinen möi Hilse-levyjen oikeudet vuonna 1980 Poko Rekordsille, joka sai näin myös nousevan yhtyeen Hassisen koneen talliinsa[2].

Bambi-lehti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1982 Miettinen perusti yhdessä Rami Kuusisen kanssa Bambi-lehden. Kuusinen oli tullut Miettiselle tutuksi pienlehtipiirien kautta. Entinen Aivopesu-lehden päätoimittaja Kuusinen oli toiminut myös Hilseen avustajana ja tehnyt Miettisen kanssa huumorilehteä nimeltä Ohari. Kahden Bambi-numeron jälkeen Miettinen ja Kuusinen perustivat yhteisen yrityksen, Kumi Kustannus Ky:n. Samaan aikaan Miettinen myi ystävälleen Epe Heleniukselle ja tämän Poko Rekordsille idean kauniiden naisten muodostamasta Belaboris-yhtyeestä. Tyhjästä luotu yhtye levytti kolme singleä.

Rumba-lehti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bambin jälkeen Miettinen kumppaneineen perusti vuonna 1983 Rumba-lehden, joka ilmestyy edelleen[2]. Yksi sen ensimmäisistä päätoimittajista oli Miettinen. Vuonna 1985 julkaisijaksi tuli Perusta ry ja päätoimittajaksi Rami Kuusinen. Miettinen siirtyi lehden avustajaksi. Miettinen toi Rumbassa esille paljon ruotsalaista ja australialaista kitararockia. Suomalaisista yhtyeistä ainakin Melrose ja Hearthill hyötyivät uransa alussa Miettisen suosiosta, sillä hän ylisti molempia jo siinä vaiheessa, kun ne vasta lähettelivät demonauhoja Miettisen toimittamalle demopalstalle.

Muut lehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samaten hän julkaisi vuosina 1985–1986 kahta englanninkielistä fanzinea: Sisubeatia ja Ratbeatia. Hän on kirjoittanut rokista myös Soundi- ja Jungle-lehtiin. Lisäksi hänen kirjoituksiaan on joidenkin levyjen kansivihkosissa.

Miettinen on myös kirjoittanut alakulttuurilehti Öskidööliin.

Levy-yhtiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1984 Miettinen perusti Kumibeat-levy-yhtiön, jota seurasi vuonna 1986 Gaga Goodies. Gaga Goodies vakiinnutti asemansa yhtenä Suomen merkittävimmistä pienlevy-yhtiöistä.

Gaga Goodiesin ohella Miettisellä oli useita muitakin levymerkkejä kuten: Popatak, Rubber Rabbit Rock’n’Roll Records, 60 000 Järveä sekä Jukkim.

Vuonna 1986 Miettinen aloitti myös postimyyntiyrityksen nimellä Room Service.

Poko Rekords toimi aluksi Miettisen julkaisemien levyjen jakelijana, sitten Gaga Goodies yhdistyi Pokoon ja vuonna 2000 Miettinen myi yhtiönsä kokonaan Pokolle. Elokuussa 2011 Poko Rekords julkaisi neljän cd:n boksin Miettinen – pieni rockhistoriikki 1979–2000, johon on koottuna Miettisen julkaisemat yhtyeet.[3]

Tunnetuimpia Miettisen esille nostamista suomalaisista yhtyeistä ovat olleet Hassisen kone, Juliet Jonesin sydän, The 69 Eyes ja Hybrid Children[4].

Radioura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miettinen tunnetaan myös radiotoimittajana. Hän aloitti vuonna 1983 Ylen Rockradion Kovan päivän illassa ja siirtyi 1980-luvun lopulla Radio Cityyn. Siellä hänen ohjelmiaan olivat Kuulapään rottavartti ja Rumble. Radiomafian aloittaessa 1990 Miettinen alkoi toimittaa kanavalla maineikkaaksi indierock-ohjelmaksi noussutta Räkärodeota, jota tehtiin kaksitoista vuotta. Kanavauudistuksen myötä hän jatkoi YleX:llä vuoroviikoin Pekka Laineen kanssa ohjelmassa Kitarama, joka lopetettiin vuoden 2007 lopussa. Miettinen teki myös Kirjava Satama -ohjelmaa edesmenneellä YleQ-kanavalla.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1983 ilmestyivät Miettisen muistelmat: Muistelmat – Ensimmäiset viisi vuottani Suomi-rockin sekatyöläisenä. Kirjan kustansi Jee Jee Music, jonka päätoimialana olivat Poko Rekordsin artistien kustannustoiminta. Kirjan kaupallinen menestys jäi heikoksi ja kustantamisesta vastanneen Epe Heleniuksen mukaan yrityksellä ei ollut tarpeeksi tietotaitoa kirjajulkaisutoiminnasta ja toisaalta suomalaiset eivät olleet hänen mukaansa kiinnostuneita musiikkimaailman taustavaikuttajista.

Vuonna 2010 Miettinen julkaisi ensimmäisen romaaninsa, Pitkäjanon. Toinen romaani LoveLies ilmestyi vuonna 2011 ja sen on väitetty perustuvan Dogs D'Amour -yhtyeen seikkailuihin Suomen-kiertueellaan 1984[4].

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miettinen on sikarikerho The Psychedelic Stogiesin jäsen ja Suomen Roger Whittaker Fan Clubin puheenjohtaja.[1] Hänen aviopuolisonsa on toimittaja Ursula Ryynänen.

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Miettinen, Kimmo Kirjasampo. Kirjastot.fi. Viitattu 2.10.2014.
  2. a b Vuorela, Mervi: Marginaalimusiikin tarkastaja. Rumba, 2011, nro 9–10/2011, s. 26–27
  3. http://www.poko.fi/julkaisut/1040/miettinen_-_pieni_rockhistoriikki_1979-2000
  4. a b Juntunen, Juho: Tarkastaja Miettisen testamentti. Soundi. 2011/8