Kiilakotiloahven

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kiilakotiloahven
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Luukalat Osteichthyes
Alaluokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Kirjoahvenkalat Cichliformes
Heimo: Kirjoahvenet Cichlidae
Suku: Lepidiolamprologus
Laji: boulengeri
Kaksiosainen nimi

Lepidiolamprologus boulengeri
(Steindachner, 1909)

Synonyymit[2]
  • Julidochromis boulengeri Steindachner, 1909
  • Lamprologus boulengeri (Steindachner, 1909)
  • Neolamprologus boulengeri (Steindachner, 1909)
  • Lamprologus kiritvaithai Meyer, Foerster & Dieckhoff, 1986
  • Neolamprologus kiritvaithai (Meyer, Foerster & Dieckhoff, 1986)
Katso myös

  Kiilakotiloahven Wikispeciesissä
  Kiilakotiloahven Commonsissa

Kiilakotiloahven[3] (Lepidiolamprologus boulengeri) on kirjoahventen (Cichlidae) heimoon kuuluva kalalaji. Sitä kalastetaan ja pidetään akvaariokalana.[4] Laji on saanut tieteellisen lajinimensä eläintieteilijä George Albert Boulengerin mukaan.[5]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiilakotiloahven voi kasvaa enintään noin kuuden senttimetrin mittaiseksi.[4] Laji on ruumiinmuodoltaan pitkänomainen ja sivusuunnassa litistynyt. Selkäevässä on näkyvä musta täplä sekä oranssi reunus ja silmien yllä on pieni kohouma.[6] Molemmat sukupuolet ovat samannäköisiä, mutta koiraat ovat hieman naaraita kookkaampia.[7]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiilakotiloahven elää kotoperäisenä Tanganjikajärvessä. Sitä tavataan järven pohjoisosasta Tansanian rannikolta.[4] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee lajin elinvoimaiseksi.[1] Se elää noin 10–30 metrin syvyisessä vedessä ja käyttää ravinnokseen pieniä äyriäisiä sekä selkärangattomia.[4][8]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiilakotiloahven kutee tyhjiin kotilonkuoriin. Koiras houkuttelee naaraita kuorien luokse, ja naaras valitsee yhden kuorista. Naaras hautaa kuoren niin, että vain suuaukko on näkyvissä, ja laskee sitten mätimunat kuoren sisään. Koiras ei tule kuoren sisälle, vaan ohjaa maitinsa evillään munien päälle. Munia on enintään 60 ja ne kuoriutuvat noin kolmen päivän kuluttua.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Bigirimana, C.: Neolamprologus boulengeri IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2006. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.12.2022. (englanniksi)
  2. Synonyms of Lepidiolamprologus boulengeri FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 8.12.2022. (englanniksi)
  3. Varjo, Markku; Koli, Lauri ja Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 91. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
  4. a b c d Lepidiolamprologus boulengeri (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 8.12.2022. (englanniksi)
  5. Scharpf, Christopher: Order Cichliformes: Family Cichlidae: Subfamily Pseudocrenilabrinae (l-o) The ETYFish Project. Viitattu 8.12.2022. (englanniksi)
  6. Haustein, Sven: Lepidiolamprologus boulengeri Schneckencichliden.net. Viitattu 8.12.2022. (saksaksi)
  7. a b Neolamprologus boulengeri Seriously Fish. Viitattu 8.12.2022. (englanniksi)
  8. Lepidiolamprologus boulengeri Nordiska Ciklidsällskapet. Viitattu 8.12.2022. (ruotsiksi)