Kevsos-sopimus
Kevsos-sopimukset olivat kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia, jollaisia Suomi solmi Bulgarian, Puolan, Saksan demokraattisen tasavallan, Tšekkoslovakian ja Unkarin kanssa 1970-luvun puolessavälissä.[1][2] Sopimuksen mukaan teollisuustuotteiden kauppa oli pääosin tullitonta, ja maataloustuotteiden kauppa säännösteltyä. Euroopan unionin laajenemisen myötä erillissopimukset tulivat tarpeettomiksi ja purettiin asteittain.[3][4]
Kevsos-sopimukset solmittiin aikana, jolloin Neuvostoliitto oli Suomen tärkein kauppakumppani. Niillä pyrittiin vähentämään kaupan esteitä muiden sosialistimaiden kanssa samaan aikaan, kun länsikauppaa helpotettiin vapaakauppasopimuksella Euroopan yhteisön (EEC) kanssa. [5]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen toista maailmansotaa Kevsos-maiksi sittemmin muuttuneiden Puolan, Tšekkoslovakian ja Unkarin osuus Suomen tuonnista oli viitisen prosenttia ja viennistä vain puolisen prosenttia. Vuodesta 1946 aina Suomen länsikaupan vapauttamiseen vuonna 1957 asti Itä-Euroopan teollistuneilla mailla oli suuri merkitys Suomen ulkomaankaupassa, mutta osuus laski 1960-luvun alkuun mennessä viiteen prosenttiin. Solmituista Kevsos-sopimuksista huolimatta osuus laski edelleen niin, että se oli 1980-luvulla enää kolmisen prosenttia. Laskun syinä olivat maiden valuuttapula, velkaongelmat ja muut talousvaikeudet.[1]
Puolasta tuotiin Suomeen kivihiiltä niin paljon, että Kevsos-kauppa oli jatkuvasti alijäämäistä. Puolan ja Tšekkoslovakian kanssa käytyyn kauppaan Kevsos-sopimukset eivät juuri vaikuttaneet, mutta ne lisäsivät Bulgarian, Saksan demokraattisen tasavallan ja Unkarin kanssa käytyä kauppaa. Kevsos-kauppaa käytiin kunkin maan perinteisillä vientituotteilla, mutta Suomessa niin sanotuiksi aroiksi aloiksi määriteltyjä toimialoja koskeneiden turvalausekkeiden takia tekstiilituotteiden ja teräksen tuontia Suomeen rajoitettiin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Pihkala, Erkki: ”Kauppapolitiikka ja ulkomaankauppa 1945–1986”, teoksessa Sotakorvauksista vapaakauppaan. Kauppa- ja teollisuusministeriön satavuotisjuhlakirja, s. 54–56. Kauppa- ja teollisuusministeriö, 1988. ISBN 951-861-115-7.
- ↑ Kalle Laaksonen: Suomen ja Euroopan unionin elintarvikekauppa Puolan, Unkarin ja Tšekin tasavallan kanssa (Archive.org) 1999. Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 9.6.2007.
- ↑ Kari Raatikainen: EU:n tullisäännöstö siirtää vastuuta yrityksille noin 1996. Tritonia oppimiskeskus. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 9.6.2007.
- ↑ Vuosi 1977 Suomen ulkopolitiikassa, Eilen.fi, Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia, Ulkopoliittinen instituutti 2012. Viitattu 13.11.2016.
- ↑ Pasi Saukkonen: Suomen poliittiset voimat 2: Markkinavoimat 2005. Helsingin yliopisto. Arkistoitu 5.3.2007. Viitattu 9.6.2007.