Keurusselän sini
| ”Keurusselän sini” Berit | ||
|---|---|---|
| Singlen tiedot | ||
| Albumilta | Kultaiset vuodet | |
| B-puoli | ”Souda minut kotiin” | |
| Äänitetty | 1986 | |
| Julkaistu | 1986 | |
| Formaatti | 7" vinyyli | |
| Tekijä(t) | Mirja Lähde | |
| Tyylilaji | iskelmä | |
| Kesto | 04.08 | |
Keurusselän sini on Beritin vuonna 1986 levyttämä lavaiskelmän tyylilajia edustava musiikkikappale. Sen sävelsi ja sanoitti Juha Vainio salanimellä Mirja Lähde.[1] "Keurusselän sini" on osa kokonaisuutta, jonka Keuruun kunta tilasi Vainiolta juhlistamaan uutta kantosiipialusta nimeltään M/S Elias Lönnrot ja Keuruun nousemista kaupunkikunnaksi. Syntyi C-kasettijulkaisu Keuruulle takaisin, jolla esiintyvät Beritin ohella Kari Tapio ja Reijo Lehtovirta.[2]
"Keurusselän sinen" melodia on pitkälti sama kuin Vainion sävelteoksessa "Kun aurinko lämmittää"[2], joka julkaistiin 1985 studioalbumilla Elämää ja erotiikkaa. "Keurusselän sini" päätyi 1988 Beritin kolmannentoista studioalbumin Kultaiset vuodet päätösraidaksi. Lisäksi se on julkaistu Beritin kokoelma-albumeilla ja erityyppisillä useiden artistien suosituinta tuotantoa kokoavilla albumeilla.[3]
"Keurusselän sini" osuu ajankohtaan, jolloin Beritin ura oli kääntynyt laskuun suosittujen diskoalbumien Tässä nyt ja näin ja Sinä olet hän antaman nosteen hiivuttua. Singlen julkaisu avitti Beritiä jälleen ylämäkeen ja tanssilavojen suosikiksi. Sittemmin sävellyksestä on muodostunut Beritin tunnusomainen kappale.[4]
Keuruulle takaisin -kasetilla "Keurusselän sinen" nimi on "Keurusselän sinen nään".[2] Alkuperäisellä single-julkaisulla Mirja Lähteen nimestä on jäänyt m-kirjain pois, joten levyn etiketissä lukee Irja Lähde.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Berit – Keurusselän Sini / Souda Minut Kotiin © Discogs. 2020. Viitattu 30.9.2020.
- ↑ a b c Kuukauden levyartikkeli: Berit – Sinä olet hän (VIP-Music, 1984) Finnhitsaaja.blogspot.com. 2.7.2016. Viitattu 30.9.2020.
- ↑ Teoshaku : Keurusselän sini Fenno.musiikkiarkisto.fi. Viitattu 30.9.2020.
- ↑ Berit Pomus.net. 2.7.2016. Viitattu 30.9.2020.