Keltakatkero
Sivulta puuttuu | Keltakatkero | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Gentiana lutea L.[1] |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Keltakatkero Wikispeciesissä |
Keltakatkero eli keltainen teräsyrtti (Gentiana lutea) on isohko, monivuotinen yrttikasvi, joka on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan alppiniityiltä. Suomessa se kasvaa vain viljeltynä.[2]
Keltakatkero kasvaa jopa 1,5 m korkeaksi ja kukkii 4–8 vuoden välein. Kasvin pitkä ja paksu juurakko on sisältä keltainen ja tuoksuu pistävälle. Juurten kitkerä maku johtuu sekoiridoidi-yhdisteistä, mm. gentiopikriinistä ja amarogentiinistä. Kuivattaessa juuri tummenee ja sen aromi voimistuu, mikä johtuu gentianoosi-sokerin hajoamisesta käymisen avulla gentiobioosiksi. Keltaiset kukat muodostavat tiheitä sarjoja lehtien tyveen, ja heteiden ponnet ovat punaiset. Kasvi muistuttaa erehdyttävästi myrkyllistä valkopärskäjuurta (Veratrum album).[2]
Keltakatkeron juurista valmistettua rohdosta on perinteisesti käytetty ruokahaluttomuuden sekä ruoansulatushäiriöiden ja suolistovaivojen hoitoon. Juurta käytetään myös erilaisten katkerojuomien maustamiseen.[2]
Lähteet [muokkaa]
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Gentiana lutea ITIS. Viitattu 14.8.2009.
- ↑ a b c Keltakatkero Yrttitarha. Ammatti-instituutti Iisakin Osaran maaseutuopetusyksikkö. Viitattu 14.8.2009.
