Kefoksitiini
| |
Kefoksitiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (6R,7S)-3-(karbamoyylioksimetyyli)-7-metoksi-8-okso-7-[(2-tiofen-2-yyliasetyyli)amino]-5-tia-1-atsabisyklo[4.2.0]okt-2-eeni-2-karboksyylihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C16H17N3O7S2 |
| Moolimassa | 427,466 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 149–150 °C (hajoaa)[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 70 %[2] |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | 40–55 minuuttia[2] |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | intravenoosi, intramuskulaarinen |
Kefoksitiini (C16H17S2N3O7) on kefalosporiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä ja eläinlääketieteessä antibioottina.
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kefoksitiini on huoneenlämpötilassa kiteistä ainetta. Se liukenee asetoniin ja vähäisessä määrin veteen.[1] Kefoksitiini kuuluu niin sanottuihin toisen sukupolven kefalosporiineihin ja sen antibioottiset ominaisuudet perustuvat bakteerien soluseinän synteesin estoon. Lääkeaine on laajakirjoinen ja tehoaa useisiin grampositiivisiin bakteereihin esimerkiksi stafylo- ja streptokokkeihin (ei MRSA:han) ja beetalaktamaasistabiiliutensa vuoksi myös gramnegatiivisiin bakteereihin. Erityisen hyödyllinen se on hoidettaessa anaerobisten bakteerien aiheuttamia infektioita. Kefoksitiini annostellaan ruiskeena lihakseen tai suoneen. Yhdistettä käytetään ennen leikkauksia, keuhkokuumeen hoitoon ja erityisesti anaerobisten bakteerien aiheuttamien vatsan ja lantion tulehdusten hoidossa.[2][3][4][5][6] Koirilla ja kissoilla kefoksitiinia käytetään muun muassa vatsan tulehdusten ja haavojen hoidossa sekä ennen leikkausta[7].
Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kefoksitiinin aiheuttamat haittavaikutukset ovat kefalosporiineille tyypillisiä esimerkiksi ripuli ja suoliston bakteerikannan häiriöt.[5][6]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kefoksitiini on puolisynteettinen yhdiste ja sitä voidaan valmistaa transamidointireaktiolla kefamysiini C:stä. Toinen tapa on lähteä 7-aminokefalosporaanihaposta, josta tehdään bentshydryyliesteri. Seuraavassa vaiheessa yhdisteen aminoryhmästä tehdään diatsoniumsuola, jota seuraa bromaus. Bromi korvautuu metoksiryhmällä hopeatetrafluoroboraatin toimiessa katalyyttinä. Diatsoniumryhmä pelkistään vedyttämällä ja seuraava vaihe on reaktio 2-(2-tienyyli)asetyylikloridin kanssa. Bentshydryyliesteri hydrolysoidaan hapolla ja asetyyliesteri entysmaattisesti. Viimeiset vaiheet kefoksitiinin synteesissä ovat reaktio kloorisulfonyyli-isosyanaatin kanssa ja muodostuneen yhdisteen hydrolyysi.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 320. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 51. Soluseinämää heikentävät bakteerilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 3.8.2020.
- ↑ John Roberts: Cephalosporins, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 1102. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 9781609133450. (englanniksi)
- ↑ a b M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 403–410. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.8.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 181–182. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.8.2020). (englanniksi)
- ↑ Mark G. Papich: Saunders Handbook of Veterinary Drugs, s. 125. Elsevier, 2010. ISBN 9781437701920. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.5.2020). (englanniksi)
- ↑ Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 450–451. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.8.2020). (englanniksi)