Kauniaisten työväentalo
| Kauniaisten työväentalo | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Kauniainen |
| Valmistumisvuosi | 1910 |
| Purkuvuosi | 1957 |
| Rakennuttaja | Espoon työväenyhdistys II |
 |
|
Kauniaisten työväentalo oli Kauniaisten kauppalassa sijainnut työväentalo.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espoon työväenyhdistys II perustettiin vuonna 1903 Kauniaisiin. Yhdistys sai vuokrattua tontin vuoden 1910 tammikuussa. Myöhemmin samana vuonna tontti rakennuksineen siirtyi työväenyhdistyksen haltuun. Tammikuussa 1918 syttynyt Kansalaissota johti niin sanotun Punaisen Espoon syntymiseen. Kunnan järjestyksenvalvonta ja muu kunnallinen toiminta siirtyi sodan ajaksi Espoon Sos.dem. kunnallisjärjestölle. Työväentalo toimi keskuspaikkana, ja siellä oli myös punaisten tärkein esikunta. Kunnassa oli tuolloin kolme esimiestä, joista yksi oli työväenyhdistyksen jäsen, kivityömies Matti Manninen. Hänen vastuullaan oli kunnan talous. Työväenyhdistys menetti yhteensä 52 jäsentään kansalaissodan aikana ja sen jälkiseurauksena. Työväentalo takavarikoitiin vuonna 1918, ja yhdistys sai sen takaisin seuraavana vuonna.[1]
Espoon työväenyhdistys erosi vuonna 1920 Sosialidemokraattisesta puolueesta[1] ja liittyi Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen.[2] SSTP:n lakkauttamisen jälkeen toimintaa jatkettiin nimellä Grankullan työväenyhdistys. Grankullan työväenyhdistys lakkautettiin kommunistilakien perusteella 1930-luvun alussa[3] ja työväentalo takavarikoitiin. Helsingin Työväen Säästöpankki osti työväentalon vuonna 1933 järjestetyssä pakkohuutokaupassa. Talo vuokrattiin Kuusiston työväenyhdistykselle, joka muutti nimensä Kauniaisten työväenyhdistykseksi. Tontin vuokra-aika oli päättynyt jo vuonna 1948, mutta talo oli edelleen yhdistyksen hallinnassa. Talo myytiin keväällä 1957 yksityishenkilölle, joka purki sen.[1]
Toimintaa työväentalolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdistystoiminnan lisäksi talolla järjestettiin alusta alkaen monipuolista iltama- ja huvitoimintaa. Näillä tilaisuuksilla kerättiin varoja yhdistykselle. Yhdistys sai vuonna 1916 huvi- ja ravintolatuottoina yhteensä 6 483 markkaa. Myös vuonna 1910 perustettu nuoriso-osasto toimi talolla aktiivisesti. Talvisodan aikana työväentalossa toimi vuokralaisena Urheilutarpeita Oy, joka valmisti armeijalle telttoja, lumipukuja ja jalkineita. Sotien jälkeen työväentalolla toimi erittäin aktiivinen nuoriso-osasto. Vuonna 1949 nimismies kielsi huvitoiminnan järjestämisen kokonaan, koska työväentalo oli niin huonossa kunnossa. Vuonna 1953 talo vuokrattiin varastoksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Hurri, Olavi & Marttala-Hurri, Vuokko: Työn ja aatteen talot. Työväentalojen historiaa Uudellamaalla, s. 168. Helsinki: Uudenmaan Sosialidemokraattinen Piiri ry, 1997. ISBN 952-90-8468-4.
- ↑ Tauno Saarela: Suomalaisen kommunismin synty 1918–1923, s. 509. Kansan Sivistystyön Liitto, 1996. ISBN 951-9455-55-8.
- ↑ Luettelo lakkautetuista ja toimintakiellon alaisista yhdistyksistä, s. 5. Sisäasiainministeriö, 1934.