Kaukaisen Maan laulut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kaukaisen Maan laulut (engl. Songs of Distant Earth) on Arthur C. Clarken tieteisromaani, joka julkaistiin vuonna 1986.[1] Romaani julkaistiin suomeksi vuonna 1987. Romaani pohjaa Clarken samannimiseen, vuonna 1958 julkaistuun novelliin. Vuonna 1994 Mike Oldfield julkaisi kirjasta innoituksensa saaneen albumin.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Romaani sijoittuu 3000-luvulle. Tiedemiehet olivat havainneet jo 1960-luvulla, että Aurinko tuottaa teoriaan nähden liian vähän neutriinoja ja ainoa selitys sille oli, että Aurinko on muuttumassa novaksi. Tämän johdosta ihmiskunta rupesi tutkimaan mahdollisuuksia perustaa avaruussiirtokuntia.

Yksi tällainen siirtokunta – yksi harvoista, joiden onnistuneesta perustamisesta Maan asukkaat saivat varman tiedon – perustettiin planeetalle nimeltä Thalassa, joka on suurimmaksi osaksi valtamerten peitossa. Koska ihmiset eivät voi selvitä hengissä satojen vuosien tähtimatkoista, tämän planeetan asuttamisessa käytettiin hyväksi geenipankkeja ja keinotekoisia kohtuja: Thalassalaisten ensimmäinen sukupolvi oli kokonaan koneiden kasvattama. Thalassan siirtokunta kuitenkin menetti yhteyden Maahan tulivuorenpurkauksen tuhottua suuren radioantennin.

Romaanin tapahtuvat käynnistyvät, kun thalassalaiset huomaavat epätavallisen avaruusaluksen saapuneen. Magellan-nimisen avaruusaluksen matkustajina ovat viimeiset jäljellä olevat Maan asukkaat; viimeisinä vuosisatoina teknologia oli kehittynyt huomattavasti, mikä mahdollisti paitsi syväjäädytyksen käytön ja elävien matkustajien kuljettamisen, myös kvanttienergioita käyttävän moottorin. Magellan on matkalla planeetalle nimeltä Sagan 2, joka on mahdollista muuttaa asumakelpoiseksi, jos sen kiertorataa muutetaan aluksen kvanttimoottorien avulla. Magellan pysähtyy Thalassaan tutkimaan, mitä siirtokunnalle tapahtui, ja samalla rakentamaan uudelleen loppuun kuluneen, jäästä tehdyn etukilven, joka suojelee alusta avaruuspölyltä. Maan asukkaat kohtaavat thalassalaiset ystävinä, mutta ongelmiakin syntyy: Osa aluksen miehistöstä haluaa jäädä Thalassaan, ja rupeavat salaiseen kapinaan. Lisäksi Magellanin miehistö ystävystyy thalassalaisten kanssa, mikä vaikeuttaa lähtöä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toni Jerrmanin (Tähtivaeltaja 4/1987) mukaan Clarke yrittää osin keskittyä ihmissuhteisiin saadakseen tarinasta kirjan mittaisen, mutta kyvyt eivät riitä. Tärkeintä tuntuu olleen taustan tieteellisyys, mutta pyrkimykset sen varmistamiseen johtavat Jerrmanin mukaan aina vain kirjan nopeaan vanhenemiseen. Aikuisten tieteiskirjallisuuden sijaan kyse on enemmän lapsille suunnatusta helposta scifistä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Clarke, Arthur C.: Kaukaisen maan laulut. (The songs of distant earth, 1986.) Suomentanut Matti Kannosto. Helsinki: Kirjayhtymä, 1987. ISBN 951-26-2999-2.
  2. Jerrman, Toni: Kaukaisen Maan laulut. Tähtivaeltaja, 4/1987.
Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.