Katkolaakasittiäinen
| Katkolaakasittiäinen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Scarabaeiformia |
| Yläheimo: | Turilasmaiset Scarabaeoidea |
| Heimo: | Lehtisarviset Scarabaeidae |
| Alaheimo: | Scarabaeinae |
| Suku: | Laakasittiäiset Onthophagus |
| Laji: | fracticornis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Onthophagus fracticornis |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Katkolaakasittiäinen (Onthophagus fracticornis) on eläinten lannalla elävä kovakuoriaislaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu alueellisesti hävinneeksi (RE)[2].
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katkolaakasittiäisen pää, etuselkä ja raajat ovat mustat ja niissä on pronssinruskea tai kellertävä metallinkiilto. Koiraan päälaelta kasvaa pitkä, kärkeä kohti kapeneva ja kärkiosassaan eteenpäinkaartuva sarvi. Pään sivuilla silmän edessä on terävä kulma. Naaraan etuselän etureuna on tasainen ilman lähilajeille ominaista kyhmyä. Peitinsiipien tyven kilveke puuttuu. Peitinsiivet ovat punaruskeat ja niitä kirjovat epäsäännölliset mustat pilkut. Kuoriainen on muodoltaan pullea ja sen ruumis on noin 5,5–9,5 mm pikä.[3]
Lajin erottaminen typölaakasittiäisestä (Onthophagus similis) vaatii huomattavan yksityiskohtaista tarkastelua.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin levinneisyys ulottuu Pohjois-Afrikasta Skandinavian eteläosiin ja idässä Keski-Aasiaan. Suomessa lajista on aikoinaan tehty harvakseltaan havaintoja ympäri maan eteläosia. Viimeisin havainto on kuitenkin vuodelta 1946 eikä lajin katsota enää esiintyvän Suomessa.[3]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähisukulaistensa tapaan myös katkolaakasittiäinen on elinympäristönsä suhteen suhteellisen vaatelias ja edellyttää lämmintä elinpaikka. Tyypillinen elinympäristö on laidunnettu rinne, jonka maaperä on hiekkapitoista. Ruotsin Öölannissa sitä tavataan myös alvareilla ja Gotlannissa jopa harvakasvuisissa metsiköissä. Aikuiset kuoriaiset elävät lantakasoissa ja kaivavat niiden alla olevaan maaperään käytäviä, jotka ne täyttävät lannalla ja munivat sinne. Laji suosii etenkin hevosen ja lehmän lantaa, mutta sitä on tavattu myös monien villieläinten jätöksiltä.[4][3] Kuoriaiset talvehtivat aikuisina ja niitä voi tavata keväästä syksyyn, joskin yksilömäärä on ilmeisesti suurimmillaan elo-syyskuussa.[3]
Suomessa katkolaakasittiäinen on luokiteltu alueellisesti hävinneeksi,[2] Ruotsissa se on silmälläpidettävä. Laidunnuksen väheneminen kuoriaisen elinpaikoilla voi aiheuttaa varjostavan kasvillisuuden muodostumisen ja sitä kautta avointa elinympäristöä vaativan lajin häviämisen.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Katkolaakasittiäinen – Onthophagus fracticornis Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Esko Hyvärinen, Ilpo Mannerkoski, Tom Clayhills, Eero Helve, Seppo Karjalainen, Erkki Laurinharju, Petri Martikainen, Jaakko Mattila, Jyrki Muona, Mikko Pentinsaari, Pertti Rassi, Ilpo Rutanen, Juha Salokannel, Juha Siitonen & Hans Silfverberg 2010. Kovakuoriaiset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s.545–582 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e Roslin T. & Heliövaara K.: Suomen lantakuoriaiset – Opas santiaisista lantiaisiin.. Helsinki: Yliopistopaino Kustannus, 2007. ISBN 978-951-570-720-8. s. 180–181, 186–187 sekä 209
- ↑ a b Artfaktablad (ruotsiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Scarabs of the Levant (englanniksi)