Kaskelotit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaskelotit
Kaskelotti (Physeter macrocephalus)
Kaskelotti (Physeter macrocephalus)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Valaat Cetacea
Alalahko: Hammasvalaat Odontoceti
Yläheimo: Kaskelotinsukuiset valaat Physeteroidea
Gray, 1868
Heimo: Kaskelotit Physeteridae
Gray, 1821
Suvut
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kaskelotit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kaskelotit Commonsissa

Kaskelotit eli pottivalaat (Physeteridae) on valasheimo johon kuuluu nykyään kaksi sukua ja kolme lajia. Kääpiökaskelotit erotetaan joskus omaksi heimokseen.[1] Heimo on levinnyt kaikkiin valtameriin lukuun ottamatta arktista aluetta. Kaskeloteilla on hampaita vain kapeassa alaleuassa. Yläleuassa on usein kuitenkin jäljellä juurettomien hampaiden surkastumia. Hampaat ovat kartiomaiset ja painuvat suun sulkeutuessa yläleuassa oleviin syvennyksiin. Puhallusreikä sijaitsee päälaen etuosassa vasemmalla puolella ja on loivan S:n muotoinen.[2]

Otsatyyny eli meloni on voimakkaasti korostonut.[2] Melonissa on öljymäistä spermaseettia, josta saadaan sen jähmettyessä arvokasta vahaa.[2] Spermaseetin avulla kaskelotit voivat kohdistaa ääniä etsiessään saalista kaikuluotauksella. Luultavasti se myös auttaa myös säätelemään kelluvuutta viilentämällä sen kiinteäksi sukellettaessa ja lämmittämällä nestemäiseksi pintaan nousua varten. [3] Kaskelotit ovatkin hyviä sukeltajia. Vaha on kuitenkin johtanut isoimman kaskelottilajin pyyntiin, mutta pienemmät lajit eivät ole herättäneet kaupallista kiinnostusta. Nykyään kaikki kaskelotit ovat suojeltuja.[4] Kallossa on syvänne, jotta melonille olisi tilaa. Kaskeloteilla on nenän sivuontelossa yksinkertainen järjestelmä, vasen osa on hengitystä varten ja oikea tuottamaan ääniä. Alaleuka on kapea ja yläleukaa paljon lyhyempi. Leuassa on alapurenta[4]. Rintaevät ovat pienet.[5] Lajit eroavat kooltaan selvästi toisistaan. Tavallinen kaskelotti voi painaa yli 50 tonnia ja kasvaa 18 metrin pituiseksi, mutta kääpiökaskelotit jäävät noin 4 metrin pituisiksi ja 320 kilon painoisiksi.[4] Kaikkien heimon lajien pääravintoa ovat mustekalat.[2]

Kaskelotit ilmaantuivat myöhäisoligoseenikeudella tai mioseenikauden alussa.[5] Kaskelotit kuuluvat hammasvalaisiin, mutta hiljattaiset molekyylibiologiset ajoitukset ja anatomian uudelleen analysointi viittaavat sukulaisuuteen hetulavalaiden kanssa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wilson, Don E. and DeeAnn M. Reeder: Mammal Species of the World 2005. Bucknell University. Viitattu 29. 5. 2009.
  2. a b c d Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim): ”Valaat”, Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät, s. 492. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3.
  3. Päätoim. Bateman, Graham: Koko perheen eläinkirja. Gummerus, 1991. ISBN 951-20-3804-8.
  4. a b c d Phil Myers: ADW Physeteridae Information 1999. Museum of Zoology, University of Michigan. Viitattu 29. 5. 2009.
  5. a b Palaeos Vertebrates 520.200 Cetartiodactyla Autoceta Paleos. Viitattu 29. 5. 2009.