Karl von Bülow
Karl Wilhelm Paul von Bülow (24. huhtikuuta 1846 Berliini – 31. elokuuta 1921 Berliini)[1] oli saksalainen sotamarsalkka, joka toimi komentajana ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa.
Bülowin isä ja isoisä olivat preussilaisia upseereita.[2] Hän itse liittyi vuonna 1864 toiseen kaartin jalkaväkirykmenttiin ja osallistui aliluutnanttina vuosien 1866 ja 1870–1871 sotiin. Vuodesta 1877 hän toimi kapteenina yleisesikunnassa. Bülow ylennettiin 1903 kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin kolmannen armeijakunnan komentajaksi. Hänestä tuli 1904 jalkaväenkenraali ja 1912 kenraalieversti sekä kolmannen armeijan ylitarkastaja.[1]
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Bülow sai komentoonsa Saksan toisen armeijan, jonka piti hyökätä Schlieffen-suunnitelman mukaisesti Belgiaan ja Belgian kautta Ranskaan. Hyökkäyksen menestyksen varmistamiseksi myös ensimmäinen ja kolmas armeija määrättiin 9. elokuuta 1914 hänen komentoonsa, mutta järjestely peruttiin jo kahdeksan päivän kuluttua, koska hänellä oli yhteistyövaikeuksia ensimmäisen armeijan komentajan, aggressiivista etenemistä kannattaneen Alexander von Kluckin kanssa. Bülowin joukot valtasivat Namurin, voittivat ranskalaisen Charles Lanrezacin armeijan Charleroin taistelussa 23.–24. elokuuta ja pakottivat Lanrezacin perääntymään toistamiseen Guisen taistelussa 29.–30. elokuuta.[2][1]
Bülowin joukot ylittivät Marnejoen 4. syyskuuta 1914 ja hän määräsi Kluckin tuomaan kauemmas siirtyneen ensimmäisen armeijan omansa tueksi. Tämä kuitenkin altisti ensimmäisen armeijan Marnen taistelussa 6.–9. syyskuuta ranskalaisten ja brittien sivustahyökkäyksille, ja Kluck veti joukkojaan takaisin pohjoiseen, jolloin ensimmäisen ja toisen armeijan väliin muodostui aukko rintamassa. Bülow pelkäsi vihollisen pääsevän näin kiertämään saksalaisten armeijat, joten hän määräsi päämajan hyväksynnällä 9. syyskuuta joukkonsa perääntymään takaisin Aisnelle.[2][1] Saksan ensimmäisessä Marnen taistelussa kärsimä tappio on yleensä pantu hänen syykseen.[2]
Marnen taistelun jälkeen Bülowin toinen armeija asettui puolustusasemiin Reimsin koillispuolelle ja torjui syyskuussa 1914 ranskalaisten vastahyökkäyksen Aisnella.[1] Bülow ylennettiin tammikuussa 1915 sotamarsalkaksi, mutta hän joutui luopumaan komentajantehtävistään saman vuoden huhtikuussa sydänkohtauksen vuoksi. Hän jäi lopullisesti pois palveluksesta kesäkuussa 1916.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
