Karl Ristikivi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Karl Ristikivi (16. lokakuuta 1912 Läänemaa Viro[1] – 19. heinäkuuta 1977 Solna, Tukholma, Ruotsi) oli virolais-ruotsalainen kirjailija.
Ristikivi pakeni 1943 Suomeen ja siirtyi 1944 Ruotsiin. Hän työskenteli vakuutusvirkailijana. Kirjailijana hän kuvasi realistisesti virolaista kaupunkielämää 1900-luvun vaihteen jälkeen sekä elämää pakolaisena. Aihepiiriin kuului myös keskiajan kuvaus. Lisäksi hän kirjoitti runoja, lastenkirjoja sekä Viron kirjallisuushistorian Eesti kirjanduse lugu (1954).[1]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tuli ja raud, 1938
- Õige mehe koda, 1940 suom. Oikeamielisen miehen talo, 1953
- Rohtaed, 1942 suom. Yrttitarha, 1945
- Kõik mis kunagi oli, 1946
- Ei juhtunud midagi, 1947
- Hingede öö 1953 suom. Sielujen yö, 2022
- Põlev lipp, 1961
- Viimne linn, 1962
- Surma ratsanikud, 1963
- Imede saar, 1964
- Mõrsjalinik, 1965
- Rõõmulaul, 1966
- Nõiduse õpilane, 1967
- Õilsad südamed, 1970
- Lohe hambad, 1970
- Kahekordne mäng, 1972
- Rooma päevik, 1976
Runokokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Inimese teekond Lund 1972
- Ihmisen matka: runoja, suomeksi toimittaneet Pirkko Huurto ja Irmeli Pääkkönen. Pohjoinen, 1998 ISBN 951-749-322-3
Lastenkirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kumppanukset : kertomus neljän koiranpenikan seikkailuista, suom. Kerttu Mustonen, Otava, 1942. Sarja: Meidän lasten kirjasto; 19
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
