Karl Öist
| Karl Öist | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Karl Emil Öist |
| Syntynyt | 11. toukokuuta 1892 Raippaluoto |
| Kuollut | 5. kesäkuuta 1984 (92 vuotta) Kristiinankaupunki |
| Jääkäri | |
| Korkein sotilasarvo | jääkärieverstiluutnantti |
Karl Emil Öist (11. toukokuuta 1892 Raippaluoto – 5. kesäkuuta 1984 Kristiinankaupunki) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat luotsi Edvard Öist ja Anna Ohls. Hänet puolisonsa oli Aino Lahja Judith Vestersund.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti kuudennen luokan Nya svenska läroverket i Helsingforsissa vuonna 1921. Hän suoritti jääkärialiupseereille järjestetyn aktiiviupseerikurssin Kadettikoulussa vuonna 1921 ja tiedonantoupseerikurssin Riihimäellä vuonna 1922 sekä oli kuuntelu-upseerina Kadettikoulussa vuosina 1924–1925. Kenttätykistön ampumakoulun hän suoritti vuonna 1928. Tykistökoulun majurikurssin hän suoritti vuonna 1941.[1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä ylimääräisenä tullivartijana liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 2. kesäkuuta 1916 ja hänet sijoitettiin pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet siirrettiin 6. lokakuuta 1916 pataljoonan haupitsipatteriin. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahden rannikkoasemissa ja Aa-joen talvitaisteluissa.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan Jääkäritykistön 1. patteriin, jonka mukana otti osaa taisteluihin Messukylässä ja Tampereella. Hänet siirrettiin Tampereen valtauksen jälkeen suoritetussa tykistön uudelleen järjestelyssä muodostettuun Jääkäritykistöprikaatin 1. Ammuskolonnaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Viipurin ympäristössä.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan jälkeen hän palveli Suomen tykistökoulussa, josta hän erosi 14. marraskuuta 1918 ja siirtyi Tullilaitoksen palvelukseen ylimääräiseksi tullivartijaksi. Uudelleen hän astui armeijan palvelukseen 1. marraskuuta 1919 kapitulanttivääpelinä Kenttätykistörykmentti 1:n 9. patteriin, mistä hänet määrättiin 1. heinäkuuta 1921 nuoremmaksi upseeriksi 12. patteriin ja 31. toukokuuta 1922 alkaen 10. patteriin sekä edelleen 1. syyskuuta 1928 alkaen 5. patterin varapäälliköksi. 2. Patteriston viestiupseerin tehtävät hän vastaanotti 31. joulukuuta 1929 ja viestipatterin päällikön tehtävät 1. heinäkuuta 1931. Aliupseeri kouluun hänet komennettiin 3. erikoislinjan johtajaksi 1. tammikuuta 1934 ja 2. erikoislinjan johtajaksi 2. helmikuuta 1934 alkaen. Hänet siirrettiin 24. elokuuta 1935 .Kenttätykistörykmentti 4:n viestipatterin päälliköksi. Hän toimi myös 8. joulukuuta 1921 – 31. toukokuuta 1922 välisen ajan 4. patteriston adjutanttina.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisotaan hän osallistui I patteriston komentajana Kenttätykistörykmentti 8:ssa[3] ja otti osaa taisteluihin Karjalankannaksella. Välirauhan aikana hän toimi aluksi samassa tehtävässä, mutta komennettiin patteristonkomentajaksi ja patteristoupseeriksi 6. prikaatiin. Jatkosodan syttyessä hänet komennettiin patteriston komentajasi Kenttätykistörykmentti 19:een, josta tehtävästä hän erosi sodan päätyttyä ja siirtyi Kristiinankaupungin kansanhuollon johtajaksi. Vuonna 1950 hän siirtyi Huoltolautakunnan puheenjohtajaksi ja vielä samana vuonna hän siirtyi Suupohjan sairaalan taloudenhoitajaksi.[2]
Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän toimi Kenttätykistörykmentti 1:n kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1933 ja Kenttätykistörykmentti 4:n kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1936 ja varapuheenjohtajana vuonna 1938.[1][2] Vuosina 1963–1964 Öist toimi Kristiinankaupungin rotaryklubin puheenjohtajana.[4]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        *  |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Ulkuniemi, Martti: Tykistö taistelussa, Vaasa: WSOY 1952.