Karjaranta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karjaranta
Karjapiha Karjarannan kaupunginosassa.
Karjapiha Karjarannan kaupunginosassa.
Kaupunki Pori
Suuralue Läntinen Maa-Pori
Kaupunginosa nro 21
Väkiluku 1 182[1] (2013)
Postinumero(t) 28100

Karjaranta (ruots. Fästranden)[2] on Kokemäenjoen etelärannalla Kirjurinluotoa, Hanhiluotoa ja Hevosluotoa vastapäätä sijaitseva Porin 21. kaupunginosa. Karjarannan alue seuraa Kokemäenjoen Raumanjuopa-nimistä haaraa parin kilometrin matkalta aivan kaupungin ydinkeskustan tuntumassa.[3]

Karjaranta on pitkään ollut merkittävä teollinen keskittymä. Nykyään alueen suurimpia työllistäjiä ovat Metso Oyj ja Hollming Works. Karjarannassa on ollut viime vuosina suuria muutoksia. Vanhoja tehdaskiinteistöjä, kuten vanha teurastamo, on purettu asuntorakentamisen vuoksi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkokuva Satakunnan osuusteurastamon (SOT) teurashuoneesta Karjarannasta.
Porin Kiven veistämö ja Porin Oluen varasto Öljysatamantien varrella 1973.

Karjaranta syntyi Kokemäenjoen suistoon maankohoamisen ja joen mukanaan tuoman lietteen johdosta 1700-luvun aikana. Tulvaherkkä alue pysyi laidunmaana aina 1800–1900-lukujen vaihteeseen saakka. Vuonna 1895 valmistuneen Tampere–Pori-radan Mäntyluotoon jatkavan osuuden ansiosta alkoi paikalle syntymään teollisuutta heti 1900-luvun alussa. Merkittävimpiä olivat muun muassa vuonna 1903 toimintansa aloittanut Porin Ympäristön Osuusmeijeri sekä siltä vapautuneisiin tiloihin vuonna 1922 perustettu Satakunnan osuusteurastamo. 1950-luvulla Karjarannassa aloitti toimintansa Rauma-Repola.[4]

1910-luvulta alkaen Karjarannan kaupungin puoleiseen päähän syntyi öljysatama, joka oli osa Porin jokisatamaa.[4] Ensimmäisenä aloitti toimintansa Nobel Standard vuonna 1912 ja 1937 rakensi Shell oman tuontisatamansa. Alueella sijaitsi varastorakennusten lisäksi myös useita suuria öljysäiliöitä. Satama oli käytössä aina 1960-luvun lopulle saakka, jolloin uusi öljysatama aloitti toimintansa Mäntyluodossa.[5]

Karjarannassa sijaitsi myös useita puurakenteisia varastomakasiineja, joista viimeiset purettiin vuonna 1972. Alun perin muun muassa kala- ja suolavarastoina toimineet rakennukset tunnettiin viimeisinä aikoinaan lähinnä rappioalkoholistien majapaikkoina.[6][7]

Karjarannan joenvartta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Konsernihallinto, Taloushallinto: Porin kaupungin tilastollinen vuosikirja 2013 (PDF) (3.6 Väestö osa-alueittain ja kaupunginosittain vuosina 2004–2013, sivut 14–15) toukokuu 2013. Porin kaupunki. Arkistoitu 17.8.2013. Viitattu 29.11.2013.
  2. Waldenström, Stellan: Björneborgs svenska ortnamn. Svenska kulturfonden i Björneborg, 2007. ISBN 978-952-92-2742-6. (ruotsiksi)
  3. Porin kaupungin karttapalvelu
  4. a b Riitta Takala: Karjarannan teollisuusrakennusten rakennustekninen inventointi (s.11)
  5. Riitta Takala: Karjarannan teollisuusrakennusten rakennustekninen inventointi (Liite 1B)
  6. Kokemäenjoen käyttötieto (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. Haju- ja makumuistojen matkassa 15.10.2012. Satakunnan Kansa. Arkistoitu 1.7.2013. Viitattu 22.5.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]