Karhukaiset
Wikipedia
| Karhukaiset | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||
| Hypsibius dujardini -karhukainen | ||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||
|
||||||
| Alajaksot | ||||||
| Katso myös | ||||||
 Karhukaiset Wikispeciesissä |
Karhukaiset (Tardigrada) ovat eläinkunnan pääjakso. Ne ovat pieniä jaokkeisia eläimiä, jotka muistuttavat ja ovat luultavasti sukua niveljalkaisille. Saksalainen pastori J.A.E Goeze löysi karhukaiset 1773, muistiinpanoissaan hän kuvaili karhukaista miniatyyrikarhuksi. Karhukaiset ovat pieniä eläimiä, suurimpien aikuisten ruumiinpituus voi olla 1,5 mm, pienimpien alle 0,1 mm. Juuri kuoriutuneet toukat voivat olla alle 0,05 mm.
Suurin osa karhukaisista on kasvin- tai bakteeriensyöjiä, mutta on myös petoja.
Vanhimmat tunnetut karhukaisten fossiilit on löydetty Siperiasta keskikambrikautisista kivistä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Levinneisyys
Karhukaisia tunnetaan noin 750 lajia. Karhukaisia on tavattu ympäri maailman, napa-alueilta päiväntasaajalle ja vuoristoista merten syvänteisiin.
Helpoiten karhukaisia löytää erilaisista jäkälistä ja sammaleista. Muita tyypillisiä ympäristöjä ovat dyynit, rannat, suot ja merien tai järvien rannat, joissa karhukaisia voi esiintyä 25 000 eläintä litrassa.
Karhukaiset ovat erittäin kestäviä eläimiä, niitä on tavattu kuumista lähteistä, Himalajan huipuilta yli 6 000 m:n korkeudesta, ikijään alta ja valtameren pohjasta yli 4 000 m:n syvyydestä. Periaatteessa karhukaisen ainoa tarve on kosteus, mutta siitäkin se voi tinkiä pitkiksi ajoiksi.
[muokkaa] Karhukaiset ja ääriolosuhteet
Karhukaiset ovat yksi harvoista eläinryhmistä, jotka pystyvät pysäyttämään aineenvaihduntansa ja siirtymään kryptobioosiin. Useat lajit selviävät lähes 10 vuotta kuivuneessa tilassa. Lepotilassa eläimen aineenvaihdunta laskee alle 0,01 %:iin normaalista ja vesipitoisuus 1 %:iin normaalista.
Karhukaisten tiedetään selvinneen lepotilassa seuraavista ääriolosuhteista:
- Lämpötila – Karhukaiset voivat selvitä muutaman minuutin kuumennuksesta 151 °C lämpötilassa. Karhukaiset voivat kestää päiväkausien pakastamisen −200 °C lämpötilassa tai joitakin minuutteja −272 °C lämpötilassa.
- Säteily – Karhukaiset kestävät 5 700 grayn annoksen röntgensäteilyä (5 grayn annos on tappava ihmiselle)
- Paine – Karhukaiset selviävät yli 1 200 ilmakehän paineessa tai lähes tyhjiössä. Karhukaisten on havaittu selviävän myös jopa 6 000 ilmakehän paineessa. [1]
Tutkimuksen mukaan suurin osa matalalle kiertoradalle avaruuteen lähetetyistä karhukaisista selvisi kymmenen päivän matkasta elossa altistettuna kiertoradan tyhjiölle. Myös osa lisäksi vapaasti auringon ultraviolettisäteilylle altistetuista karhukaisista oli vielä matkan jälkeen elossa. [2]
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Seki, K & Toyoshima, M.: Preserving tardigrades under pressure. Nature, 1998, nro 395, s. 853–854.
- ↑ Jönsson et al.: Tardigrades survive exposure to space in low Earth orbit. Current Biology, 2008, nro 18, s. R729-R731. Artikkelin verkkoversio Viitattu 09.09.2008.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Tardigrada Newsletter
- TARDIGRADES: BEARS OF THE MOSS
- Microscopy UK
- Das Bärtierchen-Journal
- NASA:n karhukaistutkimusryhmä
