Kalle Rikala
Kalle (Karl) Alarik Rikala (26. tammikuuta 1875 Hämeenkyrö[1] – 8. syyskuuta 1957 Helsinki[2]) oli suomalainen opettaja ja lääkäri, joka sai professorin arvonimen.[3]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalle Rikalan vanhemmat olivat kauppias Johan Jeremias Rikala ja Edla Augusta Paulina Grönberg ja puoliso vuodesta 1903 Elsa Naëmi Lagus. Rikala tuli ylioppilaaksi Tampereen lyseosta 1894 ja valmistui voimistelunopettajaksi 1900. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon hän suoritti 1907. Rikala toimi Jyväskylän seminaarin voimistelun ja terveysopin opettajana 1905–1911 ja Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen yliopettajana 1912–1945 ja laitoksen johtajana 1930–1945. Runnin kylpylän ylilääkäri hän oli kesäisin 1925–1927 ja 1933, Lappeenrannan 1929 ja Naanatalin 1931–1932. Metsästys ja Kalastus -lehteä Rikala toimitti 1921–1938. Rikala tunnettiin myös suomenajokoiran kasvattajana ja jalostajana. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1932.[1][2][3]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pöytäkirja Tampereella 1.–4.7.1897 pidetystä toisesta yleisestä nuorisoseurain kokouksesta, 1898
- Asunto-olot Jyväskylän kaupungissa v. 1908, 1908
- Leikki- ja urheilukenttiä maaseudullekin, 1915, Elin Oihonna Kallio, Kalle Rikala
- Komitealta, joka on asetettu tutkimaan kysymystä yliopiston voimistelulaitoksen muuttamisesta korkeakouluksi fyysillistä kasvatusta varten, 1921, Edvard Hjelt, Hjalmar Grönroos, Ivar Wilskman, Kalle Rikala, Anni Collan, K. R. Brotherus
- Kysymys Voimistelulaitoksen uudestaanjärjestämisestä, 1936, komiteamietintö, Osvald Streng, Väinö Lassila, Kalle Rikala, Albert Lilius
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, ss. 705–706. (Viitattu 27.4.2019)
- ↑ a b Professori Kalle Rikala kuollut. Helsingin Sanomat, 10.9.1957, s. 12.
- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. (Viitattu 27.4.2019)
| ||||||||||
